Leo Tolstoi : Lapsuus poikaikä nuoruus

'Sodan ja rauhan', 'Anna Kareninan' ja 'Ylösnousemuksen' tekijä esittäytyy meille jo nuoruudenteoksissaan valmiina, suurena taiteilijana. Leo Tolstoin muistelmasarja 'Lapsuus – Poikaikä – Nuoruus' on nerokkainta ja runollisisti omintoisinta omaelämäkertaa, mitä maailmankirjallisuudessa tapaa. Ne antavat jo hänen luomiskykyyst puhkaista tuloksia, ne ovat täynnä elämää ja kauneutta.
Tämä jättiläinen vaistollaan ja tunnevoimallaan kertoo lapsuutensa ja nuoruutensa maisteillisen uutuudenaiset saavat nekin tavallisen harhan realisladesti ylitystyöstä. Hän kertoo yksinkertaisesti ja suoraan arkipäiväistä, maaporista ja kotiopettajattarista, tädeistä ja serkuista, ohjajasta Jadnaja Poljanasta ja Moskovasta, asioista ja ihmisistä ympärillään, eläintarinoita ja matkakertomuksia. Hän antaa täysin konkreettisen, joka detailjissaan elävän läpikäilauksen kaikesta, mitä hän koskettelee. 'Lapsuus', 'Poikaikä' ja 'Nuoruus' ovat kuin jatkeva päiväkirja. Mutta ennen kaikkea hän antaa tilinteon oman itsensä kehittyksestä joka taiteessa. Tolstoin tuotanto on tällaista jatkevaa itse-erittelyä, täynnä itseivaa ja säälimätöntä muiden pähistusta. Muistelmissakin hän antaa keirkeän enemmän kuin itsestään: hän antaa yksilön kehittymistarinaa inhimillisesti yleistipätedä sielunelamasta. Vertaamattomalla taidolla hän puhuu tyypillisiä lapsuudenakaisista haeista, muelista, aistimuksista lapsinä. Kun hän itse poikaikäini, nuoruuteni, hän antaa täydentävän selonteon siitä epävarmuudesta ja epänomistaunetaisuudesta ja tunteista, idän on ominaista jokaiselle herkätunteiselle, nuoruusikäistà läpencälle pojalle. Ja hänen nuoruudenmuistelmüstänsuoruudessa tärevä havaintoja, joissa koko nuoruudenaikaiset tunnontusket, tulevaisuudennukka ja mielenkoko saavat muototu.

(Rafael Koskimies)