Lewis Carroll : Alice peilintakamaassa

Takakansi

"Oi kirluntaipäivä! Luroo ja lurei!"

Kun Alice pujahtaa peilin lävitse, hän löytää sen takaa villin ja hurmaavan maailman. Peilintakamassa loikka johtaa shakkiruudusta toiseen, ja Alice kohtaa ihmeiden kirjon, joka hämmästyttää ja houkuttelee jatkamaan matkaa. Lewis Carrollin toisessa, vuonna 1871 ilmestyneessä lastenkirjaklassikossa loputtomasti polveilevat sanaleikit, lorut ja keskustelut johtavat matsoihin väärinymmärryksiin ja umpikujin. Mikä kumma on Monkeriäs? Kuinka Nakkelis Kokkelis sen selittää?

Suomennoksen on tehnyt Alice Martin, joka on aiemmin suomentanut myös Alicen seikkailut Ihmemaassa. Teokseen sisältyy ennen suomentamaton kertomus Valehapsivaapsahaisesta, pois jätetystä katkelmasta, joka löydettiin ja julkaistiin vasta 1970-luvulla.

Esittely

Kun Alice kurkistaa peilin taakse, sieltä avautuu kaikin puolin merkillinen maailma, jossa matkaa tehdään loikkimalla purojen yli - šakkiruudusta toiseen. Peilintakamaassa Alice kohtaa puhuvia kukkia, ilmassa pörrääviä keinuhevoskärpäsiä, kananlentomuurahaisia ja paljon, paljon muuta - kokonaisen ihmeiden kirjon, josta riemuitsevat niin lapsikuin aikuislukijatkin.

Peilintakamaassa kukoistavat myös loputtomat sanaleikit ja lorut, joista kummastusta aiheuttaa varsinkin runo "Monkerias". Sen lupautuu selittämään muurin harjalla tasapainoileva Nakkelis Kokkelis. Tiedättehän hänet: Muurin päällä Nakkelis Kokkelis istui ja putosi mukkelis makkelis. Ratsuväki saapui linnasta kuninkaan, muttei saanut kokkelista enää ehjää ollenkaan.

Lewis Carrollin lastenkirjaklassikon jatko-osa ilmestyi alun perin vuonna 1871. Uudesta suomennoksesta vastaa Alice Martin, joka on aiemmin suomentanut myös Alicen seikkailut ihmemaassa (WSOY 1995). Kuvitus on John Tennielin käsialaa.