Lidiâ Âkovlevna Ginzburg : Leningradin piirityksen päiväkirja

Takakansi

"Lidia Ginzburg on yksi 1900-luvun vapaimmista ja itsenäisimmistä ajattelijoista ja kirjailijoista Venäjällä." - Andrei Zorin

Leningradin piiritys alkoi 8.9.1941 ja kesti 872 päivää. Suomen osallistuminen piiritykseen Saksan rinnalla on vaiettu aihe suomalaisessa historiankirjoituksessa.

Tilannetta kaunistelleen propagandan takia leningradilaiset eivät osanneet varautua elintarvikepulaaan. Myös evakuoinnit oli heikosti organisoitu. Seurauksena oli ankara nälänhätä ja polttoainepula. Piirityksen aikana kuoli varovaiseenkin arvioon mukaan ainakin 640 000 kaupunkilaista, valtaosa heistä nälkään.

Lidia Ginzburgin muistiinpanot piirityksen päiviltä kuvaavat pinnallisen yksityiskohtaisesti kaupunkilaisten kokemuksia nälänhädästä ja sen vaikutuksia ihmisten elämään, ajatteluun ja kieleen.

Riipaisvista olosuhteista huolimatta lukijan päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää ajattelevan mielen arvokkuus, eloisuus ja äärityilen sinnikkyys, kun se tallentaa äärimmäisiä kokemuksia ja antaa niille merkityksen.

Esittely

Leningradin piirityksestä 70 vuotta 8.9.2011.

Omaelämäkerrallinen teos kertoo kaunokirjallisuuden keinoin, miten nälänhätä vaikutti kaupunkilaisten ruumiiseen, mieleen ja kieleen.

Leningradin piirityksen alkamisesta tulee 8.9.2011 kuluneeksi 70 vuotta, ja Suomen osallisuus siihen Saksan rinnalla on vaiettu aihe suomalaisen historiankirjoituksessa.

Piiritys kesti 872 päivää, yli kaksi vuotta. Tilannetta kaunistelevan propagandan takia leningradilaiset eivät osanneet varautua elintarvikepulaan. Myös evakuointi oli heikosti organisoitu. Seurauksena oli ankara nälänhätä ja polttoainepula.

Piirityksen aikana Leningradista evakuoitiin 1,3 miljoonaa asukasta ja menehtyi 632 000, heistä vain 3 prosenttia pommituksissa.

Miten sivistyneistö reagoi hirvittävään kylmyyteen, nälänhätään ja sodan vaaroihin?

Ginzburgin teos tutkii piirityksen vaikutuksia leningradilaisiin ruumiin, mielen ja kielen tasolla. Se analysoi kaupunkilaisten puheenaiheita ja puhetapoja nälänhädän eri vaiheissa ja vertaa niitä sotaa edeltävään aikaan. Kirja pohtii myös sivistyneistön kohtaloa ja roolia kollektivistisessa järjestelmässä sekä yksilön ja massan ongelmallista suhdetta.

Lidija Jakovlevna Ginzburg (1902-1990) oli venäjänjuutalainen esseisti, kirjallisuudentutkija ja runouden teoreetikko. Hän osallistui Neuvostoliiton 1920-luvun avantgardistien hankkeisiin ja kuului Vladimir Majakovskin, Boris Eichenbaumin, Anna Ahmatovan ja Nade'da Mandel'tamin, hopeakauden runoilijoiden ja kirjallisuudentutkijoiden tuttavapiiriin.

Ginzburg selviytyi Stalinin puhdistuksista, Leningradin piirityksestä ja 1950-luvun juutalaisvastaisista kampanjoista, ja hänestä tuli uuden sukupolven venäläisten runoilijoiden, kuten Alexander Kushnerin inspiraation lähde ja ystävä.

Leningradissa 1942 kirjoitettu, 1962 muokattu ja vasta 1984 julkaistu Leningradin piiritetyksen päiväkirja on hänen tunnetuin teoksensa. Venäjällä näitä fiktion ja tutkimuksen välille sijoittuvia päiväkirjamerkintöjä luetaan merkittävänä kaunokirjallisuutena. Englanninkielinen käännös teoksesta on julkaistu 1995 nimellä Blockade Diary.