Liisa Hännikäinen : Irma

Erään naisen muotokuva, rehellinen ja kaunistelematon, samalla vahvasti puhutteleva kuvaus rakastamisen vaikeudesta, ihmissuhteista suomalaisella maaseudulla perinteitten ja uusien pyrkimysten murroksessa.

Irma on pienen lapsen yksinhuoltaja, joka hoitaa työkseen vanhuksia milloin kodeissa, milloin laitoksissa. Epäonnistunut suhde lapsen isään leimaa hänen käsityksiään miehistä. Myöskään työssä saadut kokemukset ihmisistä eivät ole rohkaisevia. Vanhuksilta halutaan riistää itsenäisyys ja ihmisarvo, he ovat tiellä; heti kun he eivät jaksa pitää puoliaan, alkavat perilliset tapella omaisuudesta.

Irma tahtoisi elämältään muuta eikä kuitenkaan tiedä mitä. Hän ei ole oppinut luottamaan itseensä sen enempää ihmisenä, naisena kuin äitinäkään. Sitoa hän etätoistisestiän, eikä alistu siihen mitä näkee ympärillään. Taistelun keinoja ja voimia hänellä ei ole; tullen hän antaa periksi tai pakenee.

Ja niin Irma sitoo itsensä, ryhtyy mummiksi keskisuuren maalaistaloon. Kaikkien mielestä hän yksin ollessaan saattoi lähteä karkuun, on nyt hänen elämänsä ja hän on osa sitä: perinnetilaa, maaseudun perhe, vanhukset ja lapset saman katon alla, ymmärtämisen vaikeus tai paremminkin mahdottomuus niin naisen ja miehen kuin vanhempien ja lasten välillä; taitamattomuus puhua asioita selviksi, taloudelliset huolet, työnteko jolla ei tunnu olevan loppua.