Liisa Hännikäinen : Sottiisi

Lämmin, elämänmakuinen kertomus Suomen suvesta ja ihmisistä jotka tahtoisivat elää niin kuin vain kesällä — kiihkeästi, tuhlaten.

On suvi ja kansanmusiikkijuhlat. Unkarilaisia tanssijoita ja tulinen csárdás, suomalaisia pelimanneja ja haikea valssi. Päivä vaihtuu yöksi, nukkumaan ei kukaan ehdi. On kiire astia, kiire tuntea, elää mukana soiton vaihtuvapolientoisessa tahdissa.
Paikalla on joukko ihmisiä, joiden kohtalot sivuavat toisiaan. Linda, aina toisten eteen uhrautunut opettaja, tuntee jo vanhuuden oireet ja katsoo haikeasti taakseen, elämättä jääneeseen elämäänsä. Jontte on pettynyt avioliitossaan ja harjoittelee nyt kyynisyyttä ja yksin elämistä. Maarit, nuori toimittaja joka tuli vain koska toimituksen miehet eivät viitsineet, opettelee elämään ja sottiliisin askelia ikäistensä lailla. Sannin, aikuisen talontytön, elämää vartioivat veljet tiukasti ja Hanuristin, elämäntaitelijan, vapaudella on silläkin käytännön sanelemat rajansa. Kaikki he etsivät paria kuin sottiliisiin, kaikki he tahtovat elää kiihkeästi edes tämän pienen, kesäisen hetken.
Tanssissa voi olla yksinkertaiset askeleet, kun ne oppii. Mutta ensin ne on opeteltava. Ja päivät ovat lyhyet, kuluvat kohta.