Liisa Keltikangas-Järvinen : Maailman paras koulu

Takakansi

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on suomalaisen temperamenttitutkimuksen uranuurtaja ja arvostettu tietokirjailija. Hän on käsitellyt teoksissaan itsetuntoa, lasten aggressiivisuutta ja temperamentin vaikutuksia mm. ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämänhallintaan. Professoriliitto valitsi Keltikangas-Järvisen vuoden professoriksi vuonna 2008, ja hänen teoksensa Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010) sai Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinnon "merkittävänä yhteiskunnallisena puheenvuorona". Kirjassa esitetyt tieteelliset tulokset perustuvat filosofiarn tohtori Sari Mullolan tekemän tilastoanalyysiin.

KYMPIN TYTÖT JA SEISKAN POJAT – LUONNONLAKIKO?

Koulussa pitäisi ymmärtää temperamentin tuottamia eroja työskentelytyyleissä eikä arvioida oppilasta hänen synnynnäisten temperamenttipiirteidensä perusteella.

Miksi koulumenestys korreloi työuran kanssa? Miksi Pisa-menestystä tuottan aina pohjoiskoulupolkkat? Nykyisin kouluissa yritetään ottaa vaalillisen tiedon lisäksi sitä että onko onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan että ymmärrettäisiin lasten olevan oikeasti yksilöitä omine erilaisine työskentelytyyleineen, heitä palkitaan ja rangaistaan temperamenttipiirteiden perusteella. Samoja temperamenttipiirteitä vieläpä arvostetaan eri tavalla tyttöjen ja poikien kohdalla. Mitä pitäisi tehdä, että lapset saisivat opetuksesta parhaan mahdollisen hyödyn ja että koulu olisi reilu paikka?

Liisa Keltikangas-Järvisen teoksia ovat myös Hyvä itsetunto (1994), Tunne itsesi, suomalainen (2000), Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys (2004), Temperamentti ja koulumenestys (2006), Temperamentti, stressi ja elämänhallinta (2008) Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (2010) ja Pienen lapsen sosiaalisuus (2013).

Esittely

Kouluissa pitäisi ymmärtää temperamentin tuottamia eroja oppimistyyleissä eikä arvioida oppilasta hänen synnynnäisten temperamenttipiirteidensä perusteella.

Miksei koulumenestys korreloi työuran kanssa? Miksi pisamenestyjä tuottaa niin paljon koulupudokkaita? Nykyisin kouluissa yritetään ottaa huomioon lasten yksilöllisyys, mutta vaillinaisen tiedon takia siinä ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan että ymmärrettäisiin lasten olevan oikeasti yksilöitä omine erilaisine oppimistyyleineen, heitä palkitaan ja rangaistaan temperamenttipiirteiden perusteella. Samoja temperamenttipiirteitä vieläpä arvostetaan eri tavalla tyttöjen ja poikien kohdalla. Mitä pitäisi tehdä, että lapset saisivat opetuksesta parhaan mahdollisen hyödyn ja että koulu olisi reilu paikka?