Liisa Räsänen : Ossianin laulut

"Se vanha mies, joka tulee jouluksi meille muistuttaa kovin vähän isääni, jonka kanssa söin korppuja ongella."

Isän kuoleman jälkeen sängyn alle jäi laatikoihin muistoja: papereita, lippusia ja lappusia, runoja, esiintymisilmoituksia. Kadulla ihmiset pysäyttävät ja kertovat lausuntataiteilijasta, puheopin lehtorista, nuoresta SS-miehestä ja kaupungin persoonasta, aidosta ja vaikuttavasta. Mutta omissa muistoissa elää isä, jonka sielussa ja muissa pakotti kipu eikä mistään löytynyt ilman syytä jaksoa. Elämänkerrasta syntyy tarina siitä, miten ihminen hahmottaa isää. Liisa Räisänen on kirjoittanut isänsä Ossian Leisimon (1925-1998) tarinan. Kertojan näkökulma on ensin lapsen, joka ihmettelee isänsä sodassa saamaa haavaa. Aikuinen kirjoittaja pohtii isänsä jättämää henkistä perintöä. Ossianin laulut on kirjoitettu tarkasti ja herkkyydellä. Isän runot on sijoitettu tekstiin niin, että tuntuu kuin isä ja tytär juttelisivat lempeästi keskenään.

Emeritusprofessori Mauno Jokipii on kirjoittanut jälkisanat suomalaisista SS-miehistä. Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen pohtii Ossian Leisimon merkitystä yliopiston puhetaidon opettajana.