Liza Marklund & Lotta Snickare : Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

Tiesitkö, että jo tarhassa tytöt tarjoilevat pojille ruokapöydässä? Tai että naispoliitikkojen puheenvuorot kestävät vain kaksi kolmannesta miesten käyttämästä ajasta?

On monia tapoja, joilla tytöistä kasvatetaan naisia ja pojista miehiä syntymähetkestä lähtien. Vanhempien, päiväkotihenkilökunnan ja opettajien käytös, lelut, leikit, kirjat, vaatteet - kaikki muokataan tietoisesti tai tiedostamatta sellaisiksi, että tytöistä tulee passiivisia, kilttejä ja avuliaita ja pojista aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia.

Siitä pitäen kasvatus ja arvot leimaavat ihmisiä koulussa ja työelämässä. Tutkimusten mukaan tytöt puhuvat luokkahuoneessa kolmasosan ajasta ja pojat kaksi kolmasosaa. Tytöt keskeytetään useammin ja heidän näkökantojaan ja kysymyksiään pidetään opetukseen kuulumattomina.

Sekä elämässä yleensä että työelämässä erityisesti naisilla on erilaiset elinehdot kuin miehillä. Mutta kukaan ei kerro tätä nuorelle naispuoliselle johtajalle, vaan hänen on piirrettävä oma "miinakarttansa", jonka avulla miehisessä yhteiskunnassa on helpompi suunnistaa.

Kirjan nimi tulee Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin lausahduksesta, joka on innoittanut kirjoittajat pureutumaan hauskalla ja säälimättömällä tavalla kulttuurisesti syvään juurtuneeseen sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. He esittelevät lukuisia aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja kertovat omia hykerryttäviä kokemuksiaan joukkoon sirotelluissa Elämäni novelli -osuuksissa.

He myös osoittavat, että vaikka naisen on miestä vaikeampi tulla työelämässä hyväksytyksi ja arvostetuksi, hänellä on siihen kuitenkin kaikki mahdollisuudet. Hänen on opittava olemaan naisellisella tavalla luja ja käännettävä miehiset toimintamallit naisten ehtoihin sopiviksi.