Lothar-Gunther Buchheim : Sukellusvene

"Ensimmäinen upseeri tähystää kohteita herkeämättä. Hänen äänensä tulee asiallisena ja kuivana: ...Putki kolme – tulta!"

"Ruumis kellui kumiveneessä kuin huvimatkailija, mutta kätkettömänä ja kasvot hiiltyneinä."

"Ei sekuntiakaan turvallisuuden tunnetta... Aina vain vapinaa... kaikkien pelkojen helvettiä..."

Teräksenharmar, sukellusvene työntyy hitaasti irti laiturista. Takana ovat sukellusvenemiesten raskaan sarjan lähtöjuhlat – edessä loputon Atlantti talvella 1941: liittoutuneiden voimistunut ilmavoima, viikkojen hyökkäykset ja puolustautumiset, taka-ajot ja pakoreitket, yritykset livahataa raskaasti vartioidusta Gibraltarista Välimerelle, sukellusvensodon jokapäiväisen elämän tapahtumat, kaikki tallettutuina mukana olleen syvälle syöpyneinä, pikkuperäitteinä myöten todenmukaisina huomioina.

Lothar-Günther Buchheim ja hänen asetoverinsa: Ukko, Raamatutuntia, Berlineriläinen, Vauvasuu, Yksinitsanssija – ja muut upseerit, jotka olivat edustavia, saksalaisen rautavasara, menee sänkipaartista riviästi, meressä uivat jotkut, perivät, joskus hätää lost, laivankansirakentajat heistä sanotaankin – risteilevät kuukadeesta toiseen Atlantilla tuhoten ja tuhotuen, pelkoa kylväen ja itse ahtaassa lokerossaan pelosta vapisten.

"Buchheim on kirjoittanut tähän saakka parhaan saksalaisen romaanin toisen maailmansodan tantereilta, ensimmäisen todella pätevän." Die Zeit.