Louis-Ferdinand Celine : Niin kauas kuin yötä riittää

Takakansi

LOUIS-FERDINAND CÉLINE (1894-1961) oli yksinäinen ilmiö Ranskan kirjallisuudessa, kaikista kouhkunnista vapaa tyylin uudistaja. Hän osallistui nuorena vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan, haavoittui pahoin ja toimi myöhemmin köyhien lääkärinä Pariisissa. Häntä on syytetty antisemitismistä ja fasismista ja hän on ollut vankeudessa Tanskassa. Célinen tuotanto käsittää useita väittelyä herättäneitä romaaneja, mutta Niin kauas kuin yötä riittää on ainoa hänen suomennettu teos.

Esittely

Louis-Ferdinand Celine (1894-1961) on Ranskan 1900-luvun kirjallisuuden merkillisin klassikko, jonka tuotanto on uhmannut kirjallisia konventioita jo 80 vuoden ajan. Celine kehitti kirjoissaan omintakeisen kolmen pisteen käyttöön perustuvan huohottavan rytmin. Hänen tyylinsä on ruumiillista kirjoitusta, joka pyrkii kielen taakse itse aistielämykseen. Hänen tehokeinoinaan ovat groteskit kielikuvat, fantasia ja suorasukainen seksuaalisuuden kuvaus.

Celine syntyi köyhään alemman keskiluokan perheeseen Pariisissa 1894. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ratsuväkimiehenä ja haavoittui päähän. Sodan jälkeen hän opiskeli lääketiedettä, kierteli mm. Afrikassa ja USA:ssa, kunnes palasi Ranskaan ja alkoi harjoittaa lääkärinammattia Pariisin köyhälistökortteleissa.

1930-luvulla Celine julkaisi omaelämäkerralliset suurromaaninsa Niin kauas kuin yötä riittää (1932) ja Kuolema luotolla (1936). Teosten tyyli on suoraviivaisen brutaalia ja ne yhdistelevät realistisia ja fantastisia aineksia. Niiden ilmapiiri muistuttaa välillä hallusinaatiota tai painajaisunta. Romaaneista välittyy viha ja katkeruus ihmislajia, yhteiskuntaa ja koko maailmaa kohtaan. Ei vain ihminen vaan koko luonto on viheliäinen: elämä itsessään on perustavanlaatuisesti kieroutunut. Celinen nihilismi saa kuitenkin hillittömän koomisia ulottuvuuksia. Hänen maailmankuvansa on niin äärimmäinen, että lukijan reaktioksi jää hysteerinen nauru. On vaikea sanoa, tarkoittiko Celine teoksensa hauskoiksi, mutta hän on jäänyt historiaan 1900-luvun ehkä mustimpana humoristina.

Celinen vihamielisyys näkyi myös juutalaisvastaisuutena. Kohuromaaniensa jälkeen Celine julkaisi rasistisia ja antisemitistisiä pamfletteja ja esiintyi toisen maailmansodan aikana avoimen juutalaisvastaisesti ja saksalaismielisesti. Vaimonsa, tanssija Lucette Almanzorin kanssa hän pakeni 1944 Saksaan ja sitten Tanskaan, jossa hän istui vankeudessa lähes kahden vuoden ajan. Ranskassa hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta 1950-luvun alussa tuomio muunnettiin niin että hän saattoi palata kotimaahansa 1951. Celinen tuotanto jatkui kiihkeänä hänen kuolemaansa saakka, mutta sodanaikainen toiminta teki hänestä loppuun saakka merkityn miehen Ranskassa.