Louise J. Kaplan : Nuoruus : hyvästijättö lapsuudelle

Onko nuoruus vain kapinallisen tuhoavuuden sävyttämä hankala ikävaihe? Passiivinen ja piinallinen välivaihe aikuisuuden ja lapsuuden välillä? Pelkkä mielivaltainen sosiaalinen keksintö, jota tuskin kannattaa edes tutkia?

"Mikäli ei olisi mitään nuoruutta, ei aikaa kasvaa seksuaaliseen ja moraaliseen kypsyyteen, mikäli ihmiset muiden eläinlajien tavoin siirtyisivät suoraan, eteenpäin lapsuudesta aikuisuuteen, me kaikki olisimme sosiaalisen järjestyksen sopeutuvaisia alamaisia, ikuisesti lapsemaisia sekä seksuaalisesti että moraalisesti."

Loistavan arvostelumenestyksen saanut syvällinen tutkielma nuoruudesta. Kirjallisesti nautittava, vastaväitteisiinkin haastava teos tärkeästä mutta usein unohdetusta ihmiselämän jaksosta.

Nuoruus on ihmiselämän ratkaiseva vaihe. Sen aikana seksuaaliset ja moraaliset intohimot puhkeavat kukkaan ja kypsyvät. Vielä hetki sitten avuttomasta ja moraalisesti aistivaisesta lapsesta tulee seuraavan sukupolven innoava ja inlaiattaja. Uusia toiveita ja mahdollisuuksia syntyy aina, kun kukin nuorisosukupolvi on valmis ottamaan käsinnsä sosiaalisen järjestyksen ohjakset. Josie L. Kaplan kritisoi jyrkästi niitä psykologeja ja psykiatreja, jotka keskittyvät vain varhaislapsuuteen ja kistävät nuoruuden olemassaolon omana tärkeänä vaiheena. Hän puhuu nuoren ihmisestä, vanhempien idealisoinneista, narsistisen kehityksen vaiheista, oidipaalista ristiriidoista. Ennen muuta Kaplan analysoi rehellisellä tavalla ja tyrmäävän monivivahteisella tavalla nuoren ja hänen vanhempiensa suhteita.