Maarit Verronen : Pieni elintila

Maarit Verronen kirjoittaa tuoreesti ja tarkkanäköisesti ihmisen elämän perusasioista: miten vähän
me tarvitsemme tullaksemme toimeen, ja kuinka paljon ollaksemme onnellisia.

Maarit Verrosen proosateos Pieni elintila kertoo Natalian lomamatkasta Lounais-Englannin
rannikon Scillysaarille. Mukanaan Natalialla on vain välttämättömin. Hän on tottunut sopeutumaan
vähään ja taittumaan niin pieneen tilaan, että telttakin tuntuu tilavalta.

Piirroksillaan itsensä elättävän naisen matkakertomus lomittuu itseironisilla tarinoilla aiemmin
eletystä. Suvaitsemattoman perheen lapsesta on kasvanut nainen, jonka on vaikea haluta itselleen
oikein mitään. Vanhemmat pettyvät tyttäreensä, ja ystävät ovat hukuttaa hänet vaateillaan. Hän on
oppinut vaikenemaan, mutta ei vaientamaan.

Saarilla Natalia päättää opetella elämään itselleen. Rauhan rikkoo kuitenkin yläluokkainen
turistipari, Dorothy ja Trevor. Natalia alkaa piirtää ylimielisen ja riitelevän pariskunnan matkaa,
kuvittelee heidän elämäänsä Dorothyn kertomusten kautta. Dorothy ripustautuu ongelmineen
Nataliaan, eikä Natalialle jää muuta mahdollisuutta kuin piirtää naisen tragikoominen elämä sarjaksi
häpeällisiä sattumuksia.

Pieni elintila kertoo naisesta, joka vaatii olosuhteilta vähän. Hänellä on piirustusvälineensä, ja
lahjoista paras: kyky kuvitella.

Maarit Verronen (s.1965) on kirjoittanut persoonallisella tyylillään proosan eri lajeja. Hän on ollut
kahdesti Finlandia-palkintoehdokkaana ja voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.

"Tunsin omituista riemua tuosta kaikesta: tavasta olla ja elää, liikkua ja majoittua. Se oli minun
maailmani. Pienet rakoset, joihin mahtui sopivasti yksi tällainen ihminen."