Maija Heino-Vesihiisi (toim.) : Perkjärvi : Kannaksen kuvastin seitsemin savuin sinisin

Perkjärvi Kannaksen kanervakankailla kuvaa monipuolisesti elämää suomalaisella Kannaksella.
Perkjärven kylä samoin kuin Lavola, Leipsuo, Keskikylä, Taaperinniemi ja Ilola olivat kukin omaleimaisia maanviljelyskyliä omine vapaa-ajanharrastuksineen.
Kirjan keskeisen osan muodostaa Perkjärven asemakylä – Muolaan pitäjän suurin asutustaajama. Se oli koko pitäjän "henkireikä" suureen maailmaan. Ihmiset harjoittivat mitä erilaisimpia ammatteja. Ammattikuntana rautatieläiset olivat suurin, kymmeniä perkjärveläisiä kävi päivittäin töissä Viipurissa. Työpäivät venyivät pitkiksi, eikä pitkiä viikonloppuja tunnettu.
Siitä huolimatta vapaa-aikana osallistuttiin mitä moninaisimpiin rientoihin. Oli suojeluskunta ja poikaosasto, lotat ja tyttöosasto, VPK, sen naisosasto ja palopojat, voimistelu- ja urheiluseura Alku, oli Perkisten tarhan tauijat ja metsässä hiiviskelivät Yksinäiset Sudet. Musiikista vastasivat torvisoitto, kamarikuoro, kamariorkesteri, tanssiorkesteri Sointu-Veljet, oli lottakuoro ja pikkulotkakuoro sekä sekakuoro, sk:n ja VPK:n iltana näyteltiin, järjestettiin iltamia ja tanssittiin.
Mutta tapahtui heittakainen: itse Piru alkoi kyläläisten kauhuksi vierailla Perkjärvellä...