Maija Larmola : Opera secreta : P. Mustapään runokuvien kehitystä
Alkaen 4,00 €
Varastossa
Vain %1 jäljellä
SKU
P-OPER-FBCEE5
Maija Larmola tarkastelee väitöskirjassaan P. Mustapään eli Martti Haavion runokuvien kehitystä hyödyntäen ainutlaatuista alkuperäisaineistoa ja varhaisrunojen vihkoja. Kirja tarjoaa syvällisen tutkimuksen runoilijan symboliikasta ja lyriikan persoonallisesta puolesta.
Kenelle: Kirjallisuudentutkimuksen ja suomalaisen lyriikan ystäville.
Fil.lis. Maija Larmola seuraa väitöskirjassaan P. Mustapään tyylin kehitystä ja tulkitsee hänen lyriikkansa persoonallista puolta.
P. Mustapää (1899-1973) julkaisi seitsemän runokokoelmaa. Salanimen takana on Martti Haavio, kansanrunoudentutkija ja akateemikko. Hän alkoi kirjoittaa runoja kun oppi kirjoittamaan, ja hän tallensi harjoituksiaan vihkoisiin, joille antoi nimeksi Opera secreta, salaiset teokset. Vuosilta 1916-1923 on noin 350 runoa.
Maija Larmola sai käyttöönsä runoilijan varhaisrunovihkot Martti Haavion perikunnalta lisensiaattityönsä loppuvaiheessa 1977. Runot oli mahdollista kytkeä syntyajankohtaansa, koska säännöllitä päiviltä oli tallella kirjeitä ja päiväkirjoja sekä muistelmia, myös vieläpä kotikirjaston teosten reunamerkintöjä. Keskustelut runoilijan omaisten kanssa täydensivät niitä tietoja, joita runoilija itse oli antanut laajassa nauhoitetussa kirjailijahaastattelussa 1971-1972. Ainutlaatuisen aineisto johti tutkijan kysymään, millaisia mielikuvia ja tunne-elämyksiä alkujaan liittyi runoon pääasiain esineisiin, maisemin tai hahmoihin, ja mitä nämä P. Mustapään symboliikaksi kytkeytyvät merkit merkitsivät itselleen runoilijalle. Myös julkaistut runot osoittautuivat symboliikkaan saatuiksi teoksiksi, joihin tuntemattomat varhaisrunot antavat avaimia.
Väitöskirjaa säestävät muutamat runoilijan painokaat tokaisut, esimerkiksi: 'Onko runoiliani syvintä sanottavaa? Sen selvittäminen ei ole minun asiani vaan teidän.'
P. Mustapää (1899-1973) julkaisi seitsemän runokokoelmaa. Salanimen takana on Martti Haavio, kansanrunoudentutkija ja akateemikko. Hän alkoi kirjoittaa runoja kun oppi kirjoittamaan, ja hän tallensi harjoituksiaan vihkoisiin, joille antoi nimeksi Opera secreta, salaiset teokset. Vuosilta 1916-1923 on noin 350 runoa.
Maija Larmola sai käyttöönsä runoilijan varhaisrunovihkot Martti Haavion perikunnalta lisensiaattityönsä loppuvaiheessa 1977. Runot oli mahdollista kytkeä syntyajankohtaansa, koska säännöllitä päiviltä oli tallella kirjeitä ja päiväkirjoja sekä muistelmia, myös vieläpä kotikirjaston teosten reunamerkintöjä. Keskustelut runoilijan omaisten kanssa täydensivät niitä tietoja, joita runoilija itse oli antanut laajassa nauhoitetussa kirjailijahaastattelussa 1971-1972. Ainutlaatuisen aineisto johti tutkijan kysymään, millaisia mielikuvia ja tunne-elämyksiä alkujaan liittyi runoon pääasiain esineisiin, maisemin tai hahmoihin, ja mitä nämä P. Mustapään symboliikaksi kytkeytyvät merkit merkitsivät itselleen runoilijalle. Myös julkaistut runot osoittautuivat symboliikkaan saatuiksi teoksiksi, joihin tuntemattomat varhaisrunot antavat avaimia.
Väitöskirjaa säestävät muutamat runoilijan painokaat tokaisut, esimerkiksi: 'Onko runoiliani syvintä sanottavaa? Sen selvittäminen ei ole minun asiani vaan teidän.'
* Kuvausteksti saattaa koskea teoksen toista versiota. Kuvauksessa mainitut yksityiskohdat, kuten mahdolliset oheistuotteet, eivät välttämättä ole osa valitsemaasi teosta. Valitsemasi teoksen tarkat tiedot löytyvät alla olevasta ominaisuusluettelosta.
| Tuoteryhmä | |
|---|---|
| Tekijä | Maija Larmola |
| Teoksen nimi | Opera secreta : P. Mustapään runokuvien kehitystä |
| SKU | P-OPER-FBCEE5 |
| Avainsanat | kirjallisuudentutkimus, henkilöhistoria, runoilijat, lyriikka |