Maija Suova : Tomuna tuulessa : Toivioretki aikojen taa

Maija Suova kastoi pikkusormensa painomusteeseen 1917, ja kävi niin kuin kävi. Lehtityö vei koko käden, välillä molemmatkin. Nyt saamme tietää miltä se on maistunut, millaista oli elää toimittajana ja perheenäitinä 20 ja 30 -lukujen Suomessa, punaisessa Viipurissa ja valkoisessa Vaasassa, Turun kulttuurikehdossa ja »omahyväisessä» Helsingissä.

Muistelmat alkavat Uudenkirkon asemalta. Siperiasta palaavan Svinhufvudin vastaanottajien joukossa oli silloin muuän Maija Hämäläinen, jolle tämä tapaaminen muodostui käänteentekeväksi. Asemalta ei poistunutkaan vain tuleva kansanopiston opettaja, vaan tuleva lehtinainen, kirjailija ja monien menekki­teosten toimittaja.

»Rouva Suova, te elätte intensiivisesti, ja minä ihailen teitä intensiivisesti,» Turkulaisen herrasmiehen sanoihin on lukijan helppo yhtyä seuratessaan sitä tarinaa ja taitoa millä Maija Suova selviytyi suomalaisen tietotoimiston hoitajana, Uuden Suomen kirjeenvaihtajana ja Turun lehtien erikoisavustajana, satamahaastattelujen laatijana. »Satamatyökaudelta» ovat peräisin lukuisat mielenkiintoiset henkilökuvat Väinö Tannerista Sigrid Undsetiin. Kirjoittajan asenteista ja mielipiteistä yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin pilkistää aitojournalistinen uteliaisuus ja samalla tahto ja kyky liittää ne laajempiin yhteyksiin.

— Monet noiden vuosikymmenten aloitteista on tänään ’keksitty’ uudelleen, monet ongelmat ovat juuri nyt ajankohtaisia kuten kysymys naisen kahdesta roolista; sitä käytiin jo 30-luvulla huomiota herättnyt aikakauslehtikeskustelu Maija Suovan ja Mika Waltarin välillä.