Maiju Lassila : Liika viisas

LIIKA VII SAS ilmestyi ensimmäisen kerran Kariston kustantamana 1915. Teoksessa Lassila »hipoo todellista ironisen humoristin saavutusta», kuten Annamari Sarajas on lausunut. »Aiheella on maailmankirjallisuuden perinteet Erasmuksen Tyhmyyden ylistyksestä ja Cervantesin suuresta romaanista alkaen: hulluus ja typeryys asettuvat esikuviksi ja esittävät hulluutensa lomassa »viisautta», jonka kärki ei voi olla osumatta maaliin.»

Romaanin päähenkilönä on talonpoika Sakari Kolistaja, joka tutustuttuaan tekohurskaaseen pastori Pöndiseen ja hänen opetuksiinsa ryhtyy saarnaamaan maallista viisautta kylässään. Langat sotkeutuvat pahasti Kolistajan julistaessa, että Pöndinen ei ole »liialla viisaudella pilattu», minkä vuoksi hän on Kolistajan mielestä sopiva ehdokas kirkkoherranvirkaan käynnissä olevissa vaaleissa. Eikä Kolistaja julista uskoaaan vain kotikylässään vaan hylkää talonsa ja ylistää sinnikkäästi tyhmyyden ideaa kylästä toiseen. Hän toimii hullujenhuoneessa ja tutustuu »viisaustieteentohtori» Tarkkilaiseen, joka puolestaan askartelee Sammon arvoituksen parissa. Lassila osoittaa, miten vähäisellä järjellä uskonvarmuus voidaan saavuttaa ja mitä harhautumia ihmisten keskeiseen toimintaan yleensäkin sisältyy. Romaani on yhä vielä ajankohtainen satiiri suomalaisesta yhteiskunnasta, jonka keskeisiä henkisiä lähteitä ovat kirkko ja saarnaperinne.