Marcus Tullius Cicero : Vanhuudesta, ystävyydestä, velvollisuuksista

Marcus Tullius Cicero oli Rooman ensimmäinen merkittävä proosakirjailija, latinlaisen proosan kenties suurin taituri. Hellenismin humaanisuus oli mennyt hänelle vereen. Hän oli ensimmäinen, joka pystyi sulattamaan roomalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin, länsimaisen sivistyksen perusainekset, sopusointuiseksi kokonaisuudeksi.

Vanhudesta ja Ystävyydestä ovat molemmat dialogeja, joissa arvossapidetty vanhus jakaa elämänkokemustaan nuorelle kuulijalle. Edellisessä Cicero esittää Cato vanhemman suulla näkemyksensä elämästä, joka oli tuottanut hänelle paljon pettymyksiä ja päättää sen komeaan loppunousuun, kreikkalaisiin filosofeihin palautuvaan esitykseen sielun kuolemattomuudesta. Jälkimmäisessä Ciceron lähtökohtana olivat kreikkalaisten filosofien samanaiheiset kirjoitukset, mutta hengeltään tutkielma on täysin roomalainen. Aiheen välitön ja lämmin käsittely ovat tehneet siitä yhden antiikin kirjallisuuden luetuimmista teoksista.

Viimeiseksi jääneen kirjansa Velvollisuuksista Cicero omisti Ateenassa opiskelevalle pojalleen. Siinä hän todistaa että moraalisen hyvän ja edullisen välinen ristiriita on näennäinen ja osoittaa mitä velvoituksia ihmisellä on ennen kaikkea yhteiskunnan jäsenenä.