Margaret Summerton : Merihuvila

»Nousin seisomaan, katsahdin toiselle suunnalle ja näin talon, jonka pensas tähän saakka oli peittänyt näkyvistä. Tuijotin sitä mykistyneenä ja lumoutuneena mereltä henkivän pehmeän tuulenvirin vilvoittaessa ihoani ... Minut valtasi puhdas alkukantainen nälkä, joka herää aina näke kohteen, johon rakastuu heti paikalla. Se olisi voinut olla vaikkapa jokin koru tai turkki. Sen sijaan se olikin talo, joka oli rakennettu juuri ja juuri nousuveden ulottumattomiin.»

Kun Charlotte ensimmäisen kerran näki Merihuvilan, hän tunsi heti sitä kohtaan samaa selittämätöntä vetovoimaa kuin kaksoisveljeensä Esmondiin, jota hän ei ollut koskaan nähnyt mutta jonka kuolema oli pakottanut hänet tapaamaan rikkaan ja oikukkaan isoäitinsä.