Marian Anderson : Oi herra, mikä aamu

MARIAN ANDERSONIN muistelmissä on sama sävy kuin hänen kuuluisassa äänessäänkin — vaivaton, sytyttävä ja syvästi liikuttava. Samoin kuin hänen äänessäänkin hänen kirjansa tulkitsee tekijän lämmintä ja nöyrää suhtautumista elämään ja musiikkiin. Marian Andersonin loistava kontra-altto kuuluu nykyajan harvoihin suuriin laulun instrumentteihin — Toscanini on sanonut, että vain kerran vuosisadassa voi esiintyä hänen kaltaisensa ääni.

MARIAN ANDERSON aloitti laulamisen jo pikku tyttönä kirkossaan Philadelphiassa, mutta vasta hiljalleen hän oppi ymmärtämään, että hänellä oli aivan poikkeukselliset lahjat — hän vain rakasti laulamista yli kaiken. Yrityksestä tulla taiteilijaksi jäi jännitettä arkipäivään: nelillä enemmän hyötyä piensitä, vikkelistä jaloistaan kuin äänestään. Vasta kun hänelle selvisi, että hänellä oli mahdollisuuksia laulajattarena uralle, alkoi uusi kovaa opiskelua ja työ. Tänä aikana nuori laulajatar esiinlyityi ensikertaa ja epäröi sitten rahaa opintoihinsa. Tämä aiheutti hänen ensiesiintymistä New Yorkissa, mutta siitä tuli arvostelufiasko; hän ei ollut vielä valmis. Kesti vielä vuosia ennen kuin Marian Andersonin taidetta alettiin arvostaa — hänen varsinainen läpimurtonsa taiteilijattarenta tapahtui Euroopassa. Sen jälkeen on hän kiertueellaan vieraillut maailman kaikilla kulmilla: Amerikassa, Meksikossa, Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Venäjällä ja Idässä, ja kaikkialla hän on lumonnut kuulijansa. Marian Andersonin taiteilijanivaival on suomalaisille erityisen kiinnostava. Olihan hänellä — ja on yhäkin — varsin läheiset suhteet Skandinavian maihin ja nimenomaan Suomeen. Hänen uransa laulajattarena alkoi Skandinaviasta ja hänen pitkäaikainen säestäjänsä oli suomalainen — Kosti Vehanen.