Marian Anderson : Oi Herra, mikä aamu : omaelämäkerta

MARIAN ANDERSONIN muistelmissä on sama sävy kuin hänen kuuluisassa äänessäänkin — vaivaton, sytyttävä ja syvästi liikuttava. Samoin kuin hänen äänensäkin hänen kirjansa tulkitsee tekijän lämmintä ja nöyrää suhtautumista elämään ja musiikkiin. Marian Andersonin loistava kontra-alto kuuluu nykyajan harvoihin suuriin laulun instrumentteihin — Toscanini on sanonut, että vain kerran vuosisadassa voi esiintyä hänen kaltaisensa ääni.

MARIAN ANDERSON aloitti laulamisen jo pikku tyttönä kirkossa Philadelphiassa, mutta vasta hiljalleen hän oppi ymmärtämään, että hänellä oli aivan poikkeukselliset lahjat — hän vain rakasti laulamista yli kaiken. Yritteliäisyyden auttaa leskeksi jäänyttä äitiään oli hänen elämänmenon hyötyä pienistä, viikkeleitä jaloistaan kuin niillä tanssien. Vasta kun hänelle selvisi, että hänellä oli mahdollisuuksia laulajattarena uralla, alkoi uusi valossa loistaa elämäänsä. Tänään aikaan hän esiintyy maailman upeimmissa konserttisalien estradeilla Euroopassa, Sen jälkeen on hän vieraillut maailman kaikilla kulmilla: Amerikassa, Meksikossa, Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Venäjällä ja Idässä, ja kaikkialla hän on lumonnut kuulijansa. Marian Andersonin taiteilijanural on suomalaisille erityisen kiinnostava. Olihan hänellä — ja on yhäkin — varsin läheiset suhteet Skandinavian maihin ja nimenomaan Suomeen. Hänen uransa laulajattarena alkoi Skandinaviasta ja hänen pitkäaikainen säestäjänsä oli suomalainen — Kosti Vehanen.

'... hän ei ole suuri vain taiteilijana, hän on suuri myös ihmisenä.' (Uusi Suomi)

'kerronta ihmisestä, joka on kiilloittien samudastaan synnyinlahjasta tai hoitaa leiviskänsä hyvin. Voitot eivät veehnä hänen luonnotasta vaatimattomuuttaan, eivätkä vastoinkäymiset kasaannu katkeruudeksi, siksi lukija mielellään ottaa osaa molempiin.' (Ilta Sanomat)