Marianna Kurtto : Ellen valkeudessa

Takakansi

Minulla oli linnun kieli, tiklin ilosta pulppuavat sanat
ja niitä minä hoín ja sitä kutsuttiin lauluksi
kuin olisin ylistänyt elämää, mutta mitä muuta saatoin laulaa
mitä muuta hokea, en koskaan valinnut
tätä suruineen jäädytettyä sydäntä jonka painon herättyäni tunsin

Esittely

Häikäisevä runoteos kaipauksesta ja vapaudesta, kyvystä lentää halki ajan.

Syväjäädytetty tikli herätetään lähitulevaisuudessa uudelleen eloon. Lintu on nimeltään Ellen, ja runoissa kuullaan hänen ääntään. Lisäksi toisessa ajassa tai paikassa puhuu linnun isäntä, kuten Ellen häntä itse kutsuu.

Isännän ja Ellenin välillä on vahva side, mutta myös tulevaisuuden voimakas pauhu, menetyksen ja omistamisen hallitsematon liike.

Runot tutkivat kirkkaasti ja upeasti, mitä on vapaus ja ajallisuus, mitä ikuisen elämän tavoittelu meistä kertoo. Ellenin puhe lävistää ajan, paikan ja surun voimalla, joka tuo tulevan tähän päivään, kaivatun vielä kerran käsin kosketeltavaksi.