Marianne Alopaeus : Eikä uni pääty

Romaani on kertomus kahdesta sisaruksesta, joiden elämän kodissa vallitseva rakkaudettomuus jo varhain myrkyttää. Sen tapahtumat liikkuvat osaksi Helsingissä, osaksi Karjalan maaseudulla. Ira, vanhempi sisaruksista, kärsii sielullisesta kylmyydestään, jonka siteitä hän ei kykene murtamaan. Jo lapsena hänellä on ollut kokemus, joka on tehnyt hänelle mahdottomaksi rakkaudessa antaa mitään itsestään, ja kirjailija kuvaa Iran kiihkeitä yrityksiä saada aikaan henkistä yhteyttä etsimällä mielekästä suhdetta, ensin muihin miehiin ja lopulta omaan pieneen tyttäreensä. Betina on monessa suhteessa sisarensa vastakohta: hänessä on myötäelämisen tunnetta, ilmevä ja lisäksi taiteellisia taipumuksia, jotka auttavat hänet voittamaan sen katkeruuden ja kylmyyden, mikä muuten piinana ympäröi. Hänen rakastettavaan olemukseensa on kirjailijatar koonnut kaiken sen hellyyden, jota vaille kirjan muut henkilöt ovat jääneet. Isä, joka suureksi osaksi on syypää lastensa onnettomuuteen, on samalla kertaa sekä raa’alla tavalla saita että määrättömän kevytmielinen ja pitää perhettä, varsinkin lapsia, kohtalon hänen kiusakseen antamana kuormana. Äiti merkitsee lapsille turvapaikkaa, mutta vastustushalustaan huolimatta on hänkin useimmiten alistuttava isän jyrkkiin päätöksiin.

»Marianne Alopaeuksen romaani on korkeata luokkaa, ja ne kymmenetuhannet lukijat, jotka viitisen vuotta sitten lukivat hänen romaaninsa 'Lähtö', voivat kiitollisina vastaanottaa hänen uuden kirjansa 'Eikä uni pääty'», kirjoittaa teoksesta Svenska Dagbladet.