Marisha Rasi-Koskinen : Valheet

Takakansi

Olen kuullut puhuttavan auringosta. Se on niin kirkas, ettei sitä voi katsoa suoraan. Se on ainoa asia, jota ei voi katsoa suoraan. Hän kertoo enemmän. Miten valo heijastuu vesi pisarasta, joka pysähtyy kasvin lehdelle. Miten taivas on pilvien takana vaaleansininen ja miten se voi iltaisin olla oranssi ja punainen eikä sitä silti tarvitse pelätä.

Valheet on arvoituksellinen romaani ihmisistä, jotka etsivät valoa. He uskovat kulkevansa suoraan, mutta päätyvät sinne mistä lähtivät. Jokaisen myötä tarina muuttuu, eikä mikään ole siltä miltä aluksi näytti. Ja kaiken yllä lepäö sade.

Esittely

Kun on aamu, kaikki alkaa uudestaan. Mies velottaa sokeaa naista omantunnon mukaan. Äidiltä on viety lapsi, ja nyt hän ajaa pois tyttö ja muukalainen kyydissään. Joku saa vieraakseen aaveen. Kaiken yllä lepää sade.

Valheet on romaani kuin kehä, jolla seitsemän ihmistä kuljettaa viestiä. He uskovat kulkevansa suoraan, kohti aurinkoa, mutta moni kaatuu, sillä harva katsoo eteensä. Jokaisen myötä tarina muuttuu uudeksi, totuus toiseksi. Ja kaiken yllä lepää sade.