Marja-Liisa Rönkkö : Koti kaupungissa : 100 vuotta asumista Helsingissä

Vielä viime vuosisadan puolivälissä helsinkiläinen asui puutalossa, jota ympäröi puutarha. Piharakennuksissa pidettiin hevosia, lehmiä, sikoja, kanoja. Vesi kannettiin omasta tai kaupungin kaivosta. Vuoden 1875 asemakaava määräsi, että keskustaan sai rakentaa vain kivestä. Tästä alkoi muutosprosessi, jonka tulokset näemme ympärillämme. Kerrostalojen rakentaminen edellytti monia keksintöjä, mm. vesijohto oli välttämätön. Ja sitä seurasivat vesiklosetti, sähkö, telefoni... Aluksi kivimuureihin muutti varakkaampi väki, mutta kivikaupungin laajetessa joutui työväestökin luopumaan kasvimaastaan.

Koti kaupungissa kertoo tästä kehityksestä ja sen vaikutuksista tavallisen helsinkiläisen elämään, kodista, sen esineistä ja sisustuksesta ja elämästä siellä. Vaikka kirjan kuvitus ja esimerkit ovat Helsingistä, sen kuvaus suomalaisesta kaupunkiasumisesta pätee koko maassa: samat ilmiöt ja suuntaukset ovat nähtävissä kaikissa Suomen vanhoissa kaupungeissa.