Marjaana Tenkanen : Kellokosken ruukki = Mariefors bruk : teollisuusalue rakennusmuistomerkkinä

Takakansi

Suomessa on ollut 82 rautaruukkia, joista 28. eli Tuusulan kunnan pohjoisosassa sijaitseva Kellokosken ruukki perustettiin vuonna 1795. Käytännössä koko kylä rakentui ruukin ja kartanon, sittemmin vielä piirimeiseirahistolaan ympärille. Koko ajan ruukki on ollut eläväinen ja vilkas keskus. Se tarjosi paikkakuntalaisille työtä, mutta loi myös yhteenkuuluvuuden ja edisti sivistys- ja harrastus­pyrkimyksiä sekä kansalaistoimintaa. Useiden tulipalojen johdosta vanha rakennuskanta tuhoutui, mutta 1800-­luvun lopulta aina 1930­-luvulle nousseet tehdasrakennukset muodostavat edelleen ainutlaatuisen etelä-­suomalaisen kulttuuri­miljöön. Kellokosken teollinen toiminta 1970-­luvulla ja tiloihin muutti lukuisia pienyrityksiä. Historiallinen rakennuskanta on pääosin säilynyt. Viimeinen ruukinpatruuna Torsten (Totti) Carlander­-Reuterfelt (1902­-2003) toimi aktiivisesti ruukin alueen elävänä ja vilkkaana tukikohtana, ruukki toimi myös paikallisena kohtauspaikkana, kulttuurikeskuksena ja teollisuuspaikkana.

Marjaana Tenkanen on kartoittanut alueen arkkitehtuurin rakennus- ja taidehistoriaa yksityiskohtaisella ja kiehtovalla tavalla.

Hän esittää myös vision, miten tuohon vanhaan ympäristöön voitaisiin liittää uusia elementtejä ja kehittää Tuusulan rantojen ohella Kellokosken aluetta pitäjän toisena kulttuurialueena. Kunnan sivistys- ja sosiaalipalvelujen sijoittaminen alueelle yhdessä taiteilijoiden työntekijöiden kanssa toteuttaisi ruukinpatruunan unelman. Marjaana Tenkasen työ käynnistää myös kampanjan ruukin ja tehtaan alueen kunnostamiseksi.

Esittely

Kaksiosaisen teoksen alussa kartoitetaan tehdasalueen nykytilaa, lähtökohtia, suojelukysymyksiä ja
historiaa. Luvussa Teollisuusympäristö ja arkkitehtuuri tarkastellaan historiallisen näkökulman ja
arkkitehtuurianalyysin avulla kellokoskelaisen tehdasmiljöön rakennustaiteellisia, rakennusteknisiä
ja historiallisia arvoja.

Ruotsalainen tutkija Fredric Bedoiren jaottelee teollisuusarkkitehtuurin kehityksen kolmeen
vaiheeseen: rakentumisen vaiheeseen, julkisuuskuvavaiheeseen ja rationalisoinnin vaiheeseen.
Kaikista näistä löytyy esimerkkejä Kellokosken vanhan ruukinalueen eri ikäisestä
rakennuskannasta. Teollisuusrakennukset on perinteisesti nähty hyötyrakennuksina, jotka
alkuperäisen käytön loputtua voidaan uudelleen hyödyntää tai purkaa. Arkkitehtuurianalyysin
kautta pyritään löytämään konkreettisia tavoitteita, joita Kellokosken teollisuusrakennusten
korjauksessa tulisi ottaa huomioon.

Toisessa osassa esitetään suunnitelmia alueen kehittämiseksi. Teemana on Kellokosken ruukinalue
valtakunnallisesti merkittävänä historiallisena teollisuusalueena ja virkistys- ja matkailukohteena
sekä paikallisesti merkittävänä kylä- ja kotiseutukeskuksena sekä työpaikkana. Siinä ideoidaan
käyttöä vanhoille teollisuusrakennuksille ja esitetään restauroinnin, rekonstruoinnin ja
täydennysrakentamisen kohteita. Painopisteenä suunnitelmassa on paikallisesti merkittävän
kohtaamispaikan järjestämisessä ruukinalueelle, joka sijaitsee aivan kylän keskellä. Tekijä esittää
Kellokosken lähikirjaston sijoittamista vanhaan funkistyyliseen meijeriastiatehtaaseen eli
Lasipalatsiin. Lasipalatsin yhteyteen kirjoittaja on suunnitellut lisärakennuksen, joka muodostaa
Lasipalatsin kanssa piha-aukiotilaa ja sisältää volyymiltaan ja tekniikaltaan sellaisia tiloja, joita
vanhassa tehdasrakennuksessa ei ole tai joita siihen on vaikea sijoittaa.

Kirjassa on laaja kuvitus, valokuvia vanhasta ruukkialueesta sekä havainnekuvia uudelle käytölle.
Teos perustuu Tenkasen Tampereen teknisen yliopiston arkkitehtuurin osaston diplomityöhön.