Marjane Satrapi : Luumukanaa

Takakansi

Älä välitä. Ajattele, että sinä sait kokea todellisen rakkaustarinan.
Niin juuri. Vai oletko koskaan nähnyt kenenkään kirjoittaneen runoa naisesta, jonka kanssa on mennyt naimisiin ja joka sättii miestään neljästä päivästä?
Luuletko, että jos Romeo ja Julia olisivat saaneet yhdessä kuusi lasta, heistä olisi kirjoitettu kirja?

Marjane Satrapi kertoo sukulaismiehensä tarinan Persepoliksesta tutulla tragikoomisella otteella. Lähihistoria heittää pitkiä varjojaan 1950-luvun Iranissa, mutta Naser Alin mieltä kalvaa rakkaus, jonka hiertämiä haavoja hän lääkitsae omistautumalla tarin soitolle. Kun elämästä viedään sekin nautinto, hän päättää kuolla.

"Persialaisen Marjane Satrapin sarjakuvamuistelmat ovat aarre länsimaiselle lukijalle. Satrapi on erinomainen kertoja, ja kykenee purevaan itsekritiiseen huumoriin."
- Petri Hannini, Savon Sanomat

"Sarjakuvan klassikoksi Satrapin tekee hänen rehellisyytensä. Hänen traagiset - ja hauskat - tunnustuksensa vievät uutiskuvien taakse, arkeen islamistisessa Iranissa."
- Lili Wessman, Satakunnan Kansa

Esittely

Iran 1950-luvulla. Mossadek on juuri syösty vallasta, kun englantilaiset ja yhdysvaltalaiset ovat hermostuneet öljyntuotannon kansallistamisesta. Vallanvaihdosten leimaama lähihistoria heittää pitkiä varjojaan.

Nasser Ali kasvaa täydellisen pikkuveljensä varjossa. Hän kuitenkin rakastaa äitiään ja haluaa olla tälle mieliksi - jopa siinä määrin, että nai tytön, jota ei itse rakasta. Epäonni vainoaa rakkaudessa mutta Nasser Alin Khan turvautuu musiikkiinsa, ja tar soi entistä kauniimmin. Kun vaimo suutuspäissään rikkoo ainutlaatuisen soittimen, muusikon sydän särkyy lopullisesti ja tämä päättää kuolla.

Satrapi kuvaa yhden miehen traagista kohtaloa kokonaisen kansakunnan kohtalon sijaan. Persepoliksen tapaan tunnelma kevenee tragikoomisella huumorilla ja paikat vaihtuvat: Satrapi ujuttaa tarinaan taitavasti myös Nasser Alin kahden lapsen kohtalot, joiden mukana siirrytään Iranista Yhdysvaltoihin toteuttamaan amerikkalaista unelmaa.

Luumukanaa palkittiin vuoden albumina Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla Ranskassa. Marjane Satrapilta on aiemmin suomennettu omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani Persepolis, jonka hän ohjasi myös animaatioksi.