Markku Ropponen : Kuhala ja takapihojen tuonenvarjo

Yksityisetsivä Otto Kuhalalla on loppuun saattamatta kaksi toimeksiantoa ja huutava rahapula, kun hän saa tutkittavakseen Ilona Lostin kaksi vuotta vanhan murhan. Juuri ylioppilaaksi kirjoittanut ja elämästä suuressa Kesäkuu kaupungissa haaveileva Ilona on kohdannut tiensä pään työpaikallaan pahamaineisen lähiön sittemmin lopetetussa valintamyymälässä. Urhonkadun poliisin tutkimukset ovat tuottaneet todistusaineistoa vain yhden turvakamerakuvasta teetetyn tuhruisen valokopion verran, joten se on jättänyt jutun taka-alalle aika päiviä sitten.

Syyssateen piestessä Jyväskylää Kuhala tutustuu Sippilinnan betoniviidakon kirjavaan asukaskantaan, ja pian epäiltyjä alkaa olla liikaa yksityisetsivän tarpeisiin. Poikaystävä vai entinen poikaystävä, kauppias vai entinen kauppias, tappoiko heistä joku lähikaupan kaunottaren ja miksi? Entä minkä vuoksi automarketin parkkipaikkaa koristavan mainostaulun kevytlevitemannekiini joutuu haulisateen uhriksi? Vai oliko jättiläiskuti tarkoitettu
sittenkin Kuhalalle?

Tutkimuksia eivät helpota joka puolelle kaupunkia ilmestyvät julisteet, joita koristavat Kuhalan kasvot, ja Ilona Lostin tapauksen lisäksi yksityisetsivää pitävät kiireisenä paitsi tihentyneet toalettikäynnit myös huoli vanhasta ystävästä sairauseläkkeelle jääneestä rikosylikonstaapeli Heikki Raatikaisesta. Raatikaisen luona on vieraillut kutsumaton kaksikko, jonka toinen osapuoli, vikkelästi pinkova huppupäinen hahmo, on tappanut
rikostoverinsa kylmäverisesti Kuhalan silmien edessä. Murhaajaa ei saada kiinni, ja kun Sippilinnan kellarissa majaileva kuningasrotta räjähtää seinälle pamauksen säestämänä, Kuhala tajuaa olevansa tulilinjalla.