Markku Ropponen : Suruaika päättyy, Kuhala

Kuudesta aiemmasta kirjasta tuttu jyväskyläläinen yksityisetsivä Otto Kuhala viettää viisikymppisiään ja kihlajaisiaan länsilappilaisessa erämaakämpässä morsiamensa kanssa. Kuhala arvelee onnensa vihdoin löytyneen.

Mutta niin ei käy. Mitä tapahtui Sieppijärven tiellä, miksei Kuhala muista mitään? Hän herää sairaalavuoteelta keskelle uutta painajaista: elämää on ruvettava kasamaan vähin erin, pää urheassa etulinjakääreessä. Kuhala palaa yksin kotikaupunkiinsa ja joutuu tuntemattoman ampujan tähtäimeen. Naapurin avulias leskirouva välittää Kuhalalle tapaamisviestin, ja vaikeudet moninkertaistuivat. Vain yllättävä kohtaaminen vanhan rakkauden, vantaalaisen rikoskomisario Annukka Maaheimon kanssa suo lohtua.

Kuhala ei tyydy mustaherukoiden poimimiseen perintömökkinsä puskista, ei odottamaan suruaikansa täyttymistä. Hän suuntaa pohjoiseen ystävänsä Perttu Kanen kanssa etsimään vastausta murhenäytelmäänsä. Muistamattomuuden piinaa ei helpota edes kissalinnan kellarista löytyvä ruumis, Paljakan kylän hämäräperäiset silmäätekevät, sen paremmin kuin hieman ronskilla reseptillä värkätyt kotitekoiset pommit, joiden lennättämissä sirpaleissa riittää väistelemistä. Kun Kuhala ja Kane laskevat kitarat käsistään Vaskoolin ja leukun lauluillan tähtivieraina, ratkaisun hetket lähenevät.

Markku Ropponen on jälleen kirjoittanut taiten punotun, jännittävän, haikeanhirtehisen ja kielellisesti kunnianhimoisen rikosromaanin, jonka joutuisissa käänteissä ei ennätetä ihailla revontulia eikä vaipua suopursuhuumaan.