Marko Tapio : Lasinen pyykkilauta

Marko Tapio (Marko Vihtori Tapper) on syntynyt 15.8.1924 pienviljelijän poikana Saarijärvellä kodissa, joka monella tavalla on poikkeuksellinen. Tapperin veljeksistä — Markon lisäksi Yrjö, Kain ja Harri — ovat kaikki enemmän tai vähemmän tuoneet väriä maamme taide-elämään, Marko prosaistina. Kysyttyään kesäkoulun Tapio on toiminut ennen kirjailijaksi ryhtymistään monialaisena li- ja tuottotyönjohtajana, urheilun- ja kirjoittajana.

Hän nousi suomalaiseen parnassolle teoksellaan Lasten päi vikotiellä (1953), joka herkästi ilmentyessään poikkeuksellista mielenkiintoa. Tavallisesti Tapio teoksessaan nojaantuu vanhaksiin perinteisiin, sillä kertomus yleissävyn asutuksesta siltapäineksistä realismia, paikoittellen se tuo esille jopa Kiven. Otte on kuitenkin toisaalta tuore ja omintakeinen, ja syystä on Tapio mainittu modernein maalaissukuvesuuleen kuuluvana.

Kirjailija on pysynyt uskoltaan romanssileviseen ulottumiseen. Esittäköstekoisna samoin kuin Novellin (1954) sekä Aapo Heiskasen viikatetanssi (1956) ja Koirisalissaan (1958) miljöö on saarijärveläinen. Romaanit teoksissakin on havaittavissa yhtenmukaisuutta, tiukkalla keskittymistä ihmisen mielen ja psykeen ilmiöihin, niiden moninerisuteen mielenkiintoisin panin merkeile, että esikoisteoksen jälkeen mielikuitusta Marko Tapio he ovat kasvanut ennen kaikkea henkesi pohdiskelijana, perimäohjautuneen säilytyksen pyrkimyksessä ajatella jot saan Koirisalissaan poika on lähtenyt isänsä jäljissä elämän teitä, mutta olosuhteet ovat jo osaksi muuttuneet, ja ihminen. Nämä piirteet ovat kirjailijan tuotannolle leimallisia.

Lisäksi sonoeillista asennetta, joka suhtautuu etsimään syitä ilmiöiden ja voitojen takana. Näytelmä Kahden lipin (1959) ja romaani Irreiche (1962) antavat vielä kysymyksen vastusta, korkeintaan viittoittavat suunta.