Marko Tapio : Se kesä on mennyt

Henkilöitä ovat Poika, äiti, isä, veli, kyläläiset, mutta asioita ja tilanteita tarkastellaan vain Pojan silmillä. Hän katsoo äitiä, jonka käsissä valmistuu saunavasta. Hän näkee koivunlehden äidin käden selällä, tämä ei pyyhkäise sitä pois. Sellainen osoittaa täysin tasapainoista ihmistä, Poika ajattelee. Noista vielä tahmeista koivunlehdistä, pihkaisten silmujen kuorista alkaa kesä. Se on tiiviisti täynnä liikettä ja väriä ja tunnelmaa. Marko Tapio on ottanut talteen kesän kaikki yksityiset seikat — ei kuitenkaan mekaanisesti valokuvaten vaan taiteilijan kokemana elämisen lähikuvana.

Ukkospilvet lähtevät nousemaan ja nainen pyyhkii hikeä otsaltaan. Vettä tuiskuaa tuulen painamana, kengät ovat jääneet ladon eteen, vettä tulee räystään alta rappusille. Kokoontujaa kesän sade kuuluvat kirkasäänisenä mielen jaksoon. Näitä on kaikkiaan kahdessatoista osat: Astutus, Seurat, Ongella, Meidän herramme ja muut. Talon maatiloipalaisiin mukaan on, harjulla kenties ulkomaailoon tulleet kokoontuvat tupaan seuroja pitämään, vedetään yhdeltä mieheltä hammas hohtimilla navetassa; kun Poika — tässä on jo selvinnyt, että hän on 28-vuotias kirjailijaminä — alkaa kirjoittaa, ei asuinkoveriksi asettunut hiiri enää lymyä koloonsa kirjoituskoneen nakutuksen kuullessaan, se on tottunut työtä tekevään toveriinsa.

Marko Tapio on rakentanut kesäkuvauksensa tyypillisistä tapahtumista, niiden havainnollisista ja tuoreista yksityiskohdista; mukana on jokainen kesään kuuluva osanen, koivunlehdestä isän päivettyneeseen samettilakkiin, maamiehen multaiseen kädestä Kusiaislahden ukkosen jylinään.