Markus Leppo : Talonpoikaistalot - talonpoikaisarkkitehtuurin katoavaa kauneutta = bondgårdar - bondarkitekturens försvinnande skönhet = peasant houses - the vanishing beauty of peasant architecture

Maaseudullamme on aarteita, suojelkaa niitä! pyytää tämä vaikuttava teos, jossa vanhan talonpoikaisarkkitehtuurin ja nykyaikaisen valokuvataiteen kauneusarvot täydentävät toisiaan. Kuvat esittelevät pääasiassa eteläpohjalaisia rakennuksia, niiden yksityiskohtia ja sijoittumista ympäristöön. Asuinrakennusten ohella on kuvattu aittoja, riihtä, saunoja, latoja, kokonaisia rakennusryhmiä ja kylämaisemia. Ihasteltavaksi avautuu milloin hirsiseinän elävä pinta, nurkkalistus tai koristeellinen tuuliviiri, milloin ovi, ikkuna, jykevä uuni tai lakeutta hallitseva tuulipuu. Kuvauskohteiden valintaperusteina ovat olleet kuvaajan mieltymys, rakennuksen arkkitehtoniset suhteet, sen sopeutuminen käyttötarkoitukseensa ja maisemaan. Valokuvia täydentävät haastattelut, joissa paikkakuntalaiset kertovat omalla murteellaan, miten näitä taloja on rakennettu, asuttu ja yhä vieläkin asutaan.

Markus Leppo (1934–1994) suoritti läpimurtonsa valokuvaajana vuonna 1967. Silloin ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa Vaivaisukot. Samoihin aikoihin Yhdysvaltain tiedotustoimisto tilasi häneltä suuren New Yorkia esittelevän valokuvanäyttelyn. Sittemmin hänen valokuviaan on nähty lukuisissa yksityisnäyttelyissä ja taidekokoelmissa Suomessa ja ulkomailla. Lepon valokuvaukselle on ominaista pelkistämisen ja turhien tehojen karsiminen. Kuvien ilme on samalla kertaa ajaton ja moderni.