Markus P. Kato : Sodan uudet kasvot : kiihkontonta käsiteselvittelyä henkisen kaasusodan varalle

Mistä on kysymys nykyisessä maailmansodassa? Miten voimme arvioida sen päättyvän?
Nämä kysymykset askarruttavat Markus P. Catoa, kuten meitä kaikkia, ja hänen kirjaansa tutustuessamme toteamme saaneemme Pekka Peitsen rinnalle uuden, loistavakynäisen poliittisen pakinoitsijan.
Terävästi ja valaisevasti tekijä tarkastelee tämän sodan luonnetta, päämääriä ja keinoja. Hän toteaa sen yllätyksellisyyden ja sen uudet ominaisuudet, joista lopputuloskin riippuu. Hän valitsee taktiikan ja tekniikan ohella erityiseksi propagandan kehitymistä ja huomauttaa, että poliittisesta on nyt tehty sodan nöyrä palvelija, mikä ei olisi saanut jäädä päättäjiltäisi. Hän palauttaa lukijan mieleen ne sodan päämäärät, jotka kukin valtio vali omikseen julistiessaan, ja puntarisee niitä säälimättömän terävästi.
Oman lukunsa saa myös sodan todellisten arvojen arviointi. Tekijä, jonka salanimi paljastaa hänen piteneen esikuvanaan roomalaista senaattoria Marcus P. Catoa, sinkauttaa tässä ilmoille amam ceterum censeonsa: Muuten olen sitä mieltä, että pääkaupungit vanhassa muodossaan ovat ehdottomasti kuolemaan tuomittuja laitoksia.
Lopuksi saamme luoda katseemme tulevaisuuteen: Mitä edellytyksiä on eri osapuolilla voittaa, mitä voitto heidän kannaltaan merkitsee ja mitä siitä seuraa?
Mutta olkoon sodan lopputulos mikä tahansa, niin kahdella valtiolla on tässä sodassa maailmahistoriallinen tehtävä: Sveitsillä ja Suomella. Edellinen on esikuva pikkuvaltiosta, joka on tahtonut ja kyennyt säilyttämään puolueettomuutensa, jälkimmäinen nykyte pikkuvaltiosta, joka on tahtonut ja kyennyt taistelemaan vapautensa puolesta. Näiden kahden maan edustamat aatteet kantautuvat kautta aikojen tulevaisuuteen esikuviksi, jotka rohkaisevat ja velvoittavat.