Märta Tikkanen : Emma ja Uno : rakkautta tottakai

Takakansi

Märta Tikkasen kiehtova todellisuuspohjainen romaani
Emma on kirkkonummelaisen Överbyn suurtilan nuorin tytär, 18-vuotias, norja, kaunis, musikaalinen ja haluaa opettajaksi. Mutta sitten hän tapaa Finnsin kansanopiston rehtorin, 26-vuotiaan Ulan. Suuria häitä vietetään jo vuoden sisällä.
Pariskunnalle syntyy lapsi joka vuosi, kaikki eri paikkakunnilla Suomessa ja Ruotsissa. Emma on 25-vuotias kun kuudes lapsi syntyy. Tuolloin he eivät enää syö yhdessä.
Ulo on niitä mahdottomia miehiä, joihin naiset helposti lankeavat, entisajoina ja tänä päivänä. Hän on suuren luokan maailmanparantaja, kahnauksia ja intohimoja myrskyisä, leikki joka syttyy ja sammuu, innostuu ja innostaa.
Sukujen ja perheen elämä on hupsua, velka kasvaa. Mutta Överby on ja pysyy. Emma palaa lapsineen isänsä luo asumaan. Seuraa välivuosia Euroopassa, maailmansotia, inflaatiota, kansalaissotaa ...
Millaista oli, mitä tapahtui, miksi kaikki kävi kuten kävi?
Emman ja Ulo tarina on myös rakkautta isänmaalta, tytärtarinoitten kertoma.
Sillä rakkauttahan se oli, eikö vain?

"Me kaikki kuusi äidin lasta"
(vasemmalta Margit, Odd, äiti Emma, Birgit, Olyund, Svanhild sekä Gunnar)

Esittely

Märta Tikkasen kiehtovan liikuttava kertomus isovanhempiensa harvinaislaatuisesta rakkaudesta.

He tapasivat kun Emma oli 18-vuotias, Uno 26. Vajaan vuoden kuluttua he olivat naimisissa. Joka vuosi syntyy lapsi, kaikki eri paikkakunnilla. Emma on 25-vuotias kun seitsemäs lapsi syntyy. Tuolloin he eivät enää asu yhdessä, mutta Uno kirjoittaa Emmalle rakkaudentäyteisiäkirjeitä, usein.

Emma ja Uno, äidinpuoleiset isovanhempani. Uno on kansanvalistaja ja lehtimies, työskentelee Suomen itsenäisyyden puolesta, perustaa kansanopistoja eri puolelle Ruotsia, on innokas idealisti joka joutuu jatkuvasti kahnauksiin, koko ajan matkalla jonnekin, samalla kun Emma pitää huolta kuudesta lapsesta sodan ja inflaation kourissa. Kumpikaan heistä ei mene uudestaan naimisiin.

Millaista se oli, mitä tapahtui, miksi kaikki kävi kuten kävi? En tiedä. mutta ehkä voin kirjoittaa esiin mahdollisia suuntia -

Märta Tikkanen sanoo ettei koskaan isoäitinsä eläessä kysynyt tältä oikeita kysymyksiä, ajatteli että isoisä oli varmaan satuttanut isoäitiä. "Mitä enemmän luin Unosta ja mitä hän oli kirjoittanut, sitä enemmän kiinnostuin hänestä. Sitä paremmin ymmärsin myös isoäitiä."