Martti H. Haavio (toim.) : Kirjokansi : Suomen kansan kertomarunoutta

Helmikuussa 1952 ilmestyneessä teoksessaan Laulupuu prof. Martti Haavio toi julkisuuteen kokoelman Suomen kansan vanhoja tunnelmarunoja ensi kerran siinä asussa kuin niitä kansanrunoutemme loistokautena todennäköisesti laulettiin. Nyt ilmestyy Laulupuun rinnakkaisteos, joka sisältää omien rakennelmiensa alaisuuteen palautetut vanhat kertomarunomme.

Kirjokannen runot on järjestetty aiheittain, joten lukija voi saada hyvän kuvan siitä, mitä mielikuvapiiriä kukin niistä edustaa. Tapaamme sitten joukon suuruusuntuisia tähtitaru-aiheisia runoja, joissa käsitellään linnunradan, otavan ja maailman syntyä; tapaamme merkillisiä samanirunoja. Tapaamme myös jännittäviä satuaiheisia ja edelleen uroiden seikkailuita kertovia viikinkirunoja sekä vihdoin visioissa, mahtavan Sampo-epeoksen, joka risteaa skandinaavian saagoihin. Teokseen on sisällytetty vielä ryhmä herttaisia eeppis-lyyrillisiä lauluja, jotka osoittavat omaa muotoperiaatettaan; niiden aiheetkin useinkin otettu perhepiiristä ja ne kuvailevat omaisten välistä rakkautta; tai ne ovat perusluonteeltaan eroottisia.

Kirjokannen sisältämät pienois-taideteokset, joiden kimaltelevista siiruista Lönnrot loi suuren kompositionsa, ovat tyymeikkään-yksinkertaisia ja karujakin, usein ankaria, joskus miehekkäitä, joskus naisellisen sulokkaitakin — mutta aina kuin arkaistista veistosta, joissa on liikuttavaa jäykkyyttä. Jos mielemme on altis, voimme niistä nauttia: niiden outo, kaukainen kauneus valtaa meidät.