Martti Saario : Kirjanpidon meno-tulo -teoria

Kirjanpidon meno—tulo-teoria

Kirjanpidon opetus on vanhastaan perustunut ns. taseyhtälöteoriaan, jonka mukaan kirjanpito selitetään tileihin hajotetuksi omaisuudeksi ja ns. liiketapahtumat muutoksiksi taseen yksityisissä omaisuus- ja pääomalajeissa.

Taseen varojen puolelle merkittävät perustamis- ja järjestelykustannukset, aktiivit arvostuserät, vuokrahuoneiston korjauskustannukset, lainojen indeksikorotukset jne. osoittavat kuitenkin, ettei omaisuudesta ole kysymys edes taseessa. Lisäksi on omaisuuden arvostamisessakin jo nykyisin niin paljon dynaamisia piirteitä, että staattiseen taseyhtälöteoriaan perustuva käsitys kirjanpidosta omaisuuskirjanpitona on jo aikansa elänyt ja todellisuudelle vieras. Opetuksessa se merkitsee siitä enemmän poikkeuksia säännöistä, ristiriitaisuuksia, epäjohdonmukaisuuksia ja rajoituksia, mitä monipuolisemmaksi opetettavan sisältö on käynyt.

Näiden epäkohtien poistamiseksi on professori Saario kehittänyt ns. meno—tulo-teorian. Teorian perusajatuksena on, ettei kirjanpito rajoitu omaisuuteen. Teos ei rajoitu vain joidenkin kirjanpidon ilmiöiden selittämiseen, vaan käsittää koko kirjanpidon riippumatta liikkeen laajuudesta, oikeudellisesta muodosta, kirjaustekniikasta, jopa toiminnan tarkoituksestakin. Meno—tulo-teoria on myös riippumaton ns. arvostusperiaatteista, joskin sen avulla on helppo nähdä niidenkin yli.

V. 1964 ilmestynyt "Meno—tulo-kirjanpidon harjoitustehtäviä" sisältää harjoitusesimerkkejä erittäin runsaasti, enemmän kuin ennätetään suorittaa. Kun meno—tulo-kirjanpitoa voi oppia myös ajatustyönä — eikä vain tekemällä — tarjoavat väliin jätettävät tehtäväsarjat mahdollisuuden oppia ja opettaa, kerrata ja kuulustella meno—tulo-kirjanpitoa myös suullisesti ja lukemalla. Kun meno—tulo-teoria tekee mahdolliseksi saada kirjanpidosta myös tietoa, ei ole aihetta rajoittaa sen opetusta pelkän taidon hankkimiseen ylemmääräisesti harjoitustöitä teettämällä.