Martti Santavuori : Ratsumies Pentti Vänskä

Martti Santavuori

- Mutta venäläinen ei hellittänyt. Hän juoksi Pentin perään, pari edellä marssinutta pysähtyi myös ihaellen takaanaan syntynyttä hälinää. Vainoaja juoksi uudestaan Pentin eteen, karjui hänen korvaansa ja repäisi viimein teltatakkkaan Pentin hartioilta. Hän jäi suu auki töllöttämään Pentin keskipuseroa.
'Finski!' Mies kiljaisi. Sen sanan Pentti ymmärsi. Hän pinkaisi juoksuun lähimpiä puutarhoja kohden. Venäläinen seurasi perässä. Pentti ei ehtinyt katsoa, kuinka monta muuta lähti tavoittamaan häntä. Hän kuuli vain sanan 'finski' toistuvana huutona eteensä riviltä riville ja marssirivistöön pysähtyvän.
'Spion! Finski spion! Finski Spion!' huudeltiin nyt joka taholta. Sorvaliun puolella pysähdyttiin kuuntelemaan sitä huutoa.
Pentti sännäsi eteenpäin minkä kiintusta lähti. Hänellä ei voinut olla mitään käsitystä siitä, minne yrittäisi. Hän näki edessään puutarha-aitoja, puita, rantoja, katuja ja kaiuseja ja korkeita taloja, taloja. Jalat painoivat kuin nilkat niistä olisi riippulut lyijypuntit. Henki ei kulkenut enää kuin ennen murtouomassa. Toivoton epätoivo valtasi mielen ja samalla hän tunsi lujan kuoren syntyvän ympärilleen, kuin sillä voisi aivassaus edesauttaa takaraivoon ja monen miehen päähän hänen alleen. Iskuja sateli, potkuja osui kylkiin, jalkoihin, harojen väliin, leukaperiin. Hänen päänsäytään makasi monta miestä, hengitys tuntui loppuvan. Silmissä musteni.

Näin jäi vangiksi nuori ratsumies Pentti Vänskä yrittäessään pyrkiä omiensa puolelle läpi vihollisen miehittämän Viipurin. Hän oli jäänyt räjäyttämään siltaa turvatakseen Vammeljoen puolustasemiin irtautuvien toveriensa selustan, ja jäi siten joukosta.
Hänen kohtalokseen tuli sotavankeus, mutta vankeudessakin hän osoitti pelottomuutta ja uhrautuvaisuutta, joka ei voi olla herättämättä ihailua ja kunnioitusta. Tämä kirja kertoo hänen tarinansa.

Ulkoasu Reino Vihinen