Martti Turtola : Kyllä täällä kaatuakin voidaan : suomalainen upseerinkohtalo 1941

Kesällä 1941 suomalaiset joukot etenivät Kuusamon tasalla Kiestingin seudulle, idemmäs kuin mikään muu hyökkäyskärki. Kärjessä eteni "Ryhmä J", jonka komentajana toimi everstiluutnantti Jussi Turtola.

Korpisotaan tottumattomien saksalaisten joukkojen samansuuntainen eteneminen hieman pohjoisempana ei sujunutkaan laskelmien mukaan, jolloin neuvostojoukot pääsivät iskemään pitkälle edenneiden suomalaisten jälkeen jääneiden saksalaisten saumaan. Suomalaiset jäivät kuuluisaan "Kiestingin mottiin".

Paine oli hirvittävä, kun joukot joutuivat makaamaan jo kolmatta viikkoa vetisellä suolla jatkuvan tulen alla. Ruoka ja ammukset tekivät loppuaan. Turtola vaati armeijakuntaa komentaneelta kenraali Hjalmar Siilasvuolta joko apujoukkoja tai lupaa vetäytyä motista. Lupaa ei tullut, ja viimeisessä kenttäpuhelussa Siilasvuo haukkui Turtolan pelkuriksi. Turtola vastasi: "Herra kenraali, kyllä täällä kaatuakin voidaan."

Turtola kokosi ryhmän ja lähti henkilökohtaisesti tiedustelemaan etulinjaan. Hän määräsi ryhmänsä hurjapäiseen hyökkäykseen avoimen suon takana olevia venäläisiä vastaan. Puolessavälissä suota pikakiväärin suihku lävisti hänet.

Kirja alkaa ja päättyy Kiestingin ruskeavetisellä suolla, mutta väliin mahtuvat Jussi Turtolan muistot sotilasurasta, joka alkoi yhdessä Aksel Airon kanssa vapaussodassa, johti punaisten vankeuteen ja ihmeelliseen pelastumiseen, rauhanajan menestykselliseen upseerinuraan ja lopulta kohtalon kulminoitumiseen "Suur-Suomessa", Kiestingissä.