Martti Turtola : Luopumisen tuska : Suomen presidentit ja vallasta luopumisen vaikeus
17,50 €
Varastossa
Vain %1 jäljellä
SKU
P-LUOP-4797BD
Martti Turtola tarkastelee teoksessaan presidenttien suhdetta vallassa pysymiseen ja luopumisen vaikeuteen Suomen historian kaarella. Kirja avaa, kuinka vallan vetovoima ja henkilökohtaiset motiivit värittävät valtionpäämiestemme ratkaisuja ja kohtaloita.
Kenelle: Kiinnostuneille Suomen historiasta, poliittisista johtajista ja vallankäytön psykologiasta.
Mikä on ollut Suomen presidenttien suhde valtaan ja vallasta luopumiseen?
Relander, Svinhufvud, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Ahtisaari... Kuinka moni Suomen presidenteistä on luopunut tehtävästään helpottuneena, vapaaehtoisesti tai "vapaaehtoisesti", ja kuinka moni on tarrautunut vaikka vain viimeisellä hetkellä mahdollisuuteen jatkaa?
Tässä sarjassa on Urho Kaleva Kekkosen lyömätön sankari. Ministeri Eino Uusitalo esitti Kekkosta tarvittavan vielä uudella kaudella aina vuoteen 1990 saakka, jolloin tämä olisi saavuttanut 90 vuoden iän. Relander oli halunnut jatkaa vaikeuksistaan huolimatta, samoin voimahahmo "Ukko-Pekka" Svinhufvud. Risto Rytiin horjui sodan aikana kahden vaiheilla. Paasikivellä oli aika työ saada jatkuvasti sairasteleva Mannerheim esiintymään eropyyntönsä, mutta niin vain Paasikivi itse houkuteltiin vielä kuolinvuonnaan 1956 "mustaksi hevoseksi" jatkokierroksille. Ahtisaari olisi varmasti valittu uudelleen, mutta oma puolue ei halunnut! Kova halu oli Tarja Halosellakin jatkaa toiselle kaudelle, ja näin on tapahtunut myös Sauli Niinistön kohdalla.
Valta vieteilee, valta houkuttelee: valta on ihana asia! Professori Martti Turtola tarkastelee presidenttien viimeisen virkavuoden päätöksiä mahdollisesta jatkostaan. Kuinka paljon omat puolueet ovat halunneet käyttää hyväkseen sitä, että "istuvalla presidentillä on aina etulyöntiasema"? Entä kuinka paljon asianomainen itse on tuntenut himoa jatkaa tehtävässään?
Relander, Svinhufvud, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Ahtisaari... Kuinka moni Suomen presidenteistä on luopunut tehtävästään helpottuneena, vapaaehtoisesti tai "vapaaehtoisesti", ja kuinka moni on tarrautunut vaikka vain viimeisellä hetkellä mahdollisuuteen jatkaa?
Tässä sarjassa on Urho Kaleva Kekkosen lyömätön sankari. Ministeri Eino Uusitalo esitti Kekkosta tarvittavan vielä uudella kaudella aina vuoteen 1990 saakka, jolloin tämä olisi saavuttanut 90 vuoden iän. Relander oli halunnut jatkaa vaikeuksistaan huolimatta, samoin voimahahmo "Ukko-Pekka" Svinhufvud. Risto Rytiin horjui sodan aikana kahden vaiheilla. Paasikivellä oli aika työ saada jatkuvasti sairasteleva Mannerheim esiintymään eropyyntönsä, mutta niin vain Paasikivi itse houkuteltiin vielä kuolinvuonnaan 1956 "mustaksi hevoseksi" jatkokierroksille. Ahtisaari olisi varmasti valittu uudelleen, mutta oma puolue ei halunnut! Kova halu oli Tarja Halosellakin jatkaa toiselle kaudelle, ja näin on tapahtunut myös Sauli Niinistön kohdalla.
Valta vieteilee, valta houkuttelee: valta on ihana asia! Professori Martti Turtola tarkastelee presidenttien viimeisen virkavuoden päätöksiä mahdollisesta jatkostaan. Kuinka paljon omat puolueet ovat halunneet käyttää hyväkseen sitä, että "istuvalla presidentillä on aina etulyöntiasema"? Entä kuinka paljon asianomainen itse on tuntenut himoa jatkaa tehtävässään?
* Kuvausteksti saattaa koskea teoksen toista versiota. Kuvauksessa mainitut yksityiskohdat, kuten mahdolliset oheistuotteet, eivät välttämättä ole osa valitsemaasi teosta. Valitsemasi teoksen tarkat tiedot löytyvät alla olevasta ominaisuusluettelosta.
| Tuoteryhmä |
|
|---|---|
| Tekijä | Martti Turtola |
| Teoksen nimi | Luopumisen tuska : Suomen presidentit ja vallasta luopumisen vaikeus |
| SKU | P-LUOP-4797BD |
| Avainsanat | historia, henkilöhistoria, poliittinen historia, presidentit, valta, valtionpäämiehet, vallankäyttö, itsenäisyyden aika |