Martti Turtola : Mannerheim-kirja

"Carl Gustaf Mannerheimin päättäväisyys pelasti Suomen kolme kertaa."

Martti Turtolan ja Paavo Frimanin elävä, uudenlainen Mannerheim-elämäkerta valottaa Suomen historiaa ja Mannerheimin elämänvaiheita monipuolisella tavalla. "Mannerheim oli 'viimeinen ritari'—harvinaisuus 1900-luvun eurooppalaisessa historiassa," tekijät tiivistävät.
Carl Gustaf Mannerheimin päättäväisyys pelasti Suomen kolme kertaa. Tammikuussa 1918 maan vapauttamista ja rauhoittamista suunnitellut pääasiassa vanhan sotaväen upseereista koostunut Sotilaskomitea koki ylipäällikseen täysin toivotun johdon. Juuri Venäjältä saatujen ja vallankumouksen arkunakin nähnyt Mannerheim tarttui lujin ottein asioiden kulkuun. Hän hankki hetken oli itselleen lähes diktatoriset valtuudet, organisoi armeijan ja karkotti Suomesta vielä maijalaeuvet venäläiset joukot sekä kukisti vaalita ei-kansalle—valittua—böivällisen valkoisen armeijan johdolla vasemmiston nousun aturataksi. Johdon tehtävä lopuksi voimistui Venäjän—satoja tuhansia paettua sinne bolsevikkien johdolla Suomesta. Viro ja muut Baltian maat taipuivat "realismista" syksyllä 1939 Stalinin vaatimuksiin. "Viron Mannerheim", kenraali Laidoner ei vaatinut liikkeänkallepanoa. Sitä vastoin sotamarsalkka Mannerheimin ja puolustusministeri Juho Niukaksen vaatimuksesta Suomessa suoritettiin lokakuussa 1939 täydellinen liikkeänkallepano, ja maa siirtyi sotavalmiuteen. Nämä toimenpiteet antoivat aivan eri taustat suomalaisille Moskovan-neuvottelujoille Paasikivelle ja Tannerille. Neuvostoliiton hyökkäyksen tapahduttua 30.11.1939 Mannerheim ei hetkeäkään epäröinyt ryhtyä armeijoineen vastarintaan. Hänen hermonsa pitivät.
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen menestyttäjä odotusten mukaisesti kesäkuussa 1944 Suomen hallitus haki neuvottelutuloksesta. Viipurin menetyksen jälkeen yleisilanne näytti synkältä. Neuvostoliitto olisi ollut valmis neuvottelemaan, mutta vain sillä edellytyksellä, että Suomi ilmoittautui antautuvansa ehdoitta. Presidentti Ryti ja ministeri Tanner olivat halukkaita ylläpitämään neuvotteluyhteyttä, mutta Linkomiehen hallitus tyrmäsi Suome marsalkka Mannerheimin jyrkät vaatimukset kaikki jatkoneuvottelut. Lisäksi Mannerheim laati Rytiä allekirjoittamaan ns. Rytin-Ribbentropin sopimuksen, joka osaltaan loi edellytykset saksalaisten tuelle ja sai Stalinin luopumaan ehdoitta antautumisen vaatimuksesta. Mannerheimin osuus tasavallan presidenttinä rauhaan siirtymisessä ja suhteen luomisessa Liittoutuneiden valvontakomissioon oli korvaamaton.