Mary Kelly : Kuolema kiertää kehää

Olin vakoillut Corinnaa viikon ajan, vakoillut häntä maksusta. Minun oli löydettävä varas, joka myi Shentallin posliinitehtaan salaisuudet ulkopuolisille. Siispä kuljin nytkin Corinnan perässä. Vierailijat olivat esittelykierroksella ehtineet massahuoneeseen asti. Corinna kääntyi minuun selin ja tuijotti maahan. Ja sitten — en tiedä miksi hän kumartui ja nosti säiliön kansiluukun. Säiliötä ei koskaan näytetty vieraille. Vilkaisin vierailijoihin, näin, että he yhä olivat syventyneet tutkimaan myllyä, sitten katsoin jälleen Corinnaan. Hätkähdyttävää levottomuutta risti suiksani. Jokin oli vinossa. Olin parilla askelella hänen vieressään. Tartuin hänen kyynärpäähänsä ja katsoin säiliöön. Siellä oli jotakin — se oli sieltä vierinyt reunalle. Tartuin hänen olkapäihinsä ja siirsin päänsä. Oli pientäkin kääntämättä, mutta näin jo kyllä ruumis, joka lojui kuin onkivapa, mutkallaan ja vääntyneenä, sorkka ylöspäin ja alastomuutena paljas, ahtaineen, pyöri ympäri ja ympäri. Mutta se oli ruumis.