Mary Stolz : Tyttö tulee kaukaa

»Mutta minä en ole tavallinen. Olen Dody Jenks, joka on merkillinen ja erilainen, ja äidinkin pitäisi kyetä se näkemään. Vihaan Plattstownia ja rakastan Shakespearea ja olen erilainen.» Dody häpesi sitä, että häpesi henkisesti latteata ja riitaista perhettään, mutta samalla hänen suurin toiveensa oli päästä pois sen piiristä, kotikaupungistaan ja elämänkoitalosta, joka häntä siellä odotti. Kun siihen tarjoutui tilaisuus, hän päättäväisesti aloitti matkansa, jonka varrella odotti Simon. Simonin avulla hän opettelee »ottamaan vastaan minkä elämä antaa» ja havaitsee samalla joutuneensa kulkemaan hyvin pitkän matkan. Lukija voi aavistaa, että rehellinen ja myönteinen Dody on matkalla vielä kauemmas, kypsään ihmisyyteen.