Matti Klinge : Helsingin yliopisto 1640-1990 3 : Helsingin yliopisto 1917-1990

Helsingin Yliopisto on traditionsa ja kokonsa tähden edelleenkin Suomen kansallisyliopisto, vaikka se ei enää tasavallan aikana olekaan ollut maan ainoa korkeimman tason oppilaitos. Se oli poliittisen mielenkiinnon keskeinen kohde ja aatekehityksen tapahtumapaikka 1920- ja 1930-luvuilla, maan sivistyksellisen itsenäisyyden symboli 1940- ja 1950-luvuilla, aktiivisen traditionalismin akateemisuuden ja kuohuvan radikalismin näyttämö 1960-luvulla, ristiriitojen maailma 1970-luvulla. 1970-luvun lopulla Yliopiston itsenäisyys ja individualistisuus alkoivat jälleen korostua huipentuen vuonna 1990 Yliopiston 350-vuotisjuhlallisuuksiin. Yliopiston opetustaitoa sekä ylioppilaselämää ovat kasvaneet voimakkaasti koko kasain ajan. Siinä on peilautuvat aatteellisen kehityksen aallonpituudet ja sitä heijastavat myös Yliopiston rakennuskannan lisääntyminen.

Helsingin Yliopiston historian aikaisempia vaiheita kuvaavat Kansakuntien Turun Akatemia 1640-1808 ja Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808-1917.

Ruotsin vallan aikana Yliopisto oli pienehkö, mutta valtakunnallisesti tärkeä oppilaitos, madollisesti yliopisto Venäjän vallan aikana se sai yhä suuremman kulttuurillisen tehtävän. 1800-luvulla Helsingin Yliopisto sai yhä ainutlaatuisen kansallisen huomattavuuden. Suurimmiksi Yliopiston arvoiksi nousevat sen pitkäaikainen historia sekä maan tieteellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta ratkaisevat rakennukset.

Yliopiston päärakennus, kirjasto ja Ylioppilastalot ovat tänään kansallisia monumentteja, niin sijaintinsa ja arkkitehtuurinsa, kuin tehtävänsä ja niihin liittyvien muistojen vuoksi.

Helsingin Yliopiston historia on Suomen sivistyshistorian ja poliittisenkin historian peruskohtia, laajaan perimätutkimukseen perustuva yleisesitys. Se muuttaavallitsevia käsityksiä monessa suhteessa ja valaisee kulttuurimme muodostumista uusista näkökulmista. Teoksen runsas kuvitus on arvokas ja harvinainen.