Matti Klinge : Helsingin yliopisto 1917-1990

Helsingin Yliopisto on traditionsta ja kokonsa tähden edelleenkin Suomen kansallisyliopisto, vaikka se ei enää tasavallan aikana olekaan ollut maan ainoa korkeimman tason oppilaitos. Se oli poliittisten mielenkiintojen keskeinen kohde ja akateemityksen tapahtumapaikkka 1920- ja 1930-luvuilla, maan sivistyksellisten itsenäisyyden symboli 1940- ja 1950-luvuilla, aktiivisen traditionalissen akateemisuuden ja kiihovon radikalismin näyttämö 1960-luvulla, ristiriitojen maailma 1970-luvulla. 1970-luvun lopulla YIiopiston itsenäisyys ja individualistisuus alkoivat jälleen korostua huipentuen vuonna 1990 Yliopiston 350-vuotisjuhlasiduknessa. Yliopiston opetustyöstä sekä ylioppilaselämästä ovat säilyneet omakoimaiseksi koko Itsenäisyyden ajan. Siinä näkyvät poliittisen ja aatteellisen kehityksen aaltoliikkeet ja niiden myötä myös Yliopiston rakennuskannan lisääntyminen.

Helsingin Yliopiston historian aikaisempia vaiheita kuvaavat Kir- jenkakainen Turun Akatemia 1640-1808 ja Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808-1917 Ruotsin vallan aikana Yliopisto oli pienehkö, mutta valtakunnallisesti merikittävän oppilaitos. Venäjän vallan aikana siitä tuli kansallinen teitshome, sen rooli lisääntui. Suomen suuriruhtinaskunnan kansallisessa kansakoulussa. 1800-luvun Yliopistossa pantiin aluille monien huomattavien taiteiden, tieteiden, ja yhteiskuntaelämän suomalaisten edustajien ura. Edellisten aikojen uljaasta akateemisesta arkkitehtuurista muistuttaa Yliopiston päärakennus. Kirjasto ja Ylioppilastalat ovat tänään kansallisia monumenttejä, niin sijaintinsa ja arkkitehtuurinsa, kuin tehtäviensä ja näihin liittyvien muistojen vuoksi.

Helsingin Yliopiston historia on Suomen sivistyshistorian ja poliittisenkin historian perusteoksia, laajaan primaaritutkimukseen perustuva yleisesitys. Se muuttaa vallitsevia käsityksiä monessa suhteessa ja valaisee kulttuurimme muodostumista uusista näkökulmista. Teoksen runsas kuvitus on arvokas ja harvinainen.