Matti Kuusi : Kansanhuumorin kuka kukin on. 1001 kaskua - 1001 muotokuvaa

Savikko-Eemi oli ojankaivuussa. Hiki virtasi, silmää karvasteli, sääsket purrivat, suuta kuivasi ja väsytti. Kyllästyneenä Eemi istahti ojanpenkalle levähtämään ja siunaili: – Kaikkea se piru hullua teettää.

Viipurin vanhan linnan ritarisalin nurkkauksessa tuli upseerille kiista postimerkkeilykierroksen merkityksestä. Esikuntapäällikkö arveli, ettei henkilö joka keräilee postimerkkejä voi olla oikein vastuunsa tasalla. – Minä kerään postimerkkejä, sanoi kenraali Ohquist painokkaasti. Eikä keskustelua jatkettu.

Monosen Arvo kävellä jumpsi Ounasjoen vartta ja huokaili: – Ei ole Arvolla rahaa, mutta ei ole rahalla arvoakaan.

Heinävedellä kerrotaan olleen Osuuskassan johtajana agronomin, joka oli hyvä puhumaan. Kerrankin hän oli puhunut maamiesillassa niin lämpimästi apulannoista, että puolet miehistä ja kaikki naiset itkivät.

Ainutlaatuinen kansanhuumorin antologia. 1001 kaskua – 1001 muotokuvaa, jotka professori Matti Kuusi on valinnut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunouden arkistosta sekä aineistosta joka kertyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Otavan ja paikallislehtien vuonna 1978 järjestämässä henkilö kaskujen keruukilpailussa. Kilpailu tuotti todella runsaan tuloksen: yli 12.000 kaskua.

Psykologit ja sosiologit väittävät että me suomalaiset olemme Pohjolan aggressiivisin, eristäytyvin ja poliittisin kansa. Kyseinen antologia pyrkii valaisemaan, millä keinoin tuhannet itseoppineet terapeutit ovat lääkinneet toisko-Suomen kireyttä ja ärtyä, vihanpidon ja katkeruuden hirvumaailtaa. Toisinpäin pitää suomalaista talonpoika-kansaa humorillisimpana kansana maailmassa, sanoi puolestaan Aleksis Kivi. Ja niinhän on myös: kaskuja tiedetään, siitä puhuttaan. Tämä kirja antaa luotettavia viitteitä siitä keistä ja millaisista ihmisistä Suomessa on pidetty ja pidetään.