Matti Mäkelä : Lahjakkuuden jälkeen ja muita kirjoituksia

Kirjoitus pääkaupunkiseudun asuntopulasta nauratti Matti Mäkelää. Hän olisi lukenut sen ääneen vaimolleen, mutta tämä istui olohuoneen toisessa päässä eikä olisi kuullut miehensä ääntä sinne asti. Kohtuullisen kokoisen olohuoneen ympärillä on talo sen mukainen ja näköinen. Vieraillulle tulevat ihmiset äityvät ihaileviin havaintoihin jo eteisessä. Mäkelä on vääntäytynyt vihreälle oksalle ja nauttii. Hän katsoo ansainneensa kaiken osakseen langenneen hyvän. Edellisten sukupolvien kieltämykset ja ponnistukset suorastaan velvoittavat nauttimaan. Eikö tämän päivän hyvinvointi perustu sodanjälkeisten ikäluokkien määrätietoiseen ahkeruuteen, Mäkelä kysyy ja vaatii kunnioitusta veteraaneille.

Nuorille, huonosta omastatunnosta kärsiville maailmanparantajille hän heittää oman elämäntiesivään: tehkää te nyt tästä saastuneesta maasta puhdas, entistä tasokkaampi isänmaa. Onko Mäkelä vetänyt hatun silmilleen ja vajonnut itsehalluun? Onko hänen ärsyttelyllään tarkoitus?

Matti Mäkelä kirjoittaa elämästään ja kokemuspiiristään oman itsensä kautta. Hän pohtii asioita ennakkoluulottomasti, häikäilemättömän asenteellisesti, johdonmukaisesti ja ajatuksia herättäen. Elintasofilosofian ohella Mäkelän aiheita ovat vihreän liikkeen itsepetos, ajattelun vaikeus, elämä uudessa talossa, luonnonilmiöt, tarkkailijan elämykset.