Matti Rimpelä : Kehittämiskeskustelua lapsiperheiden sostepalveluista valtionhallinnossa 1970-2009.

Kirjassa kuvataan keskustelua lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluista valtionhallinnossa 1970-luvulta vuoteen 2009. Yleiskuva oli pitkään myönteinen, kunnes se muuttui 1990-luvulla kriisipuheeksi. Selitykseksi esitettiin usein talouslamaa.

Kansantalous palautui kasvu-uralle, kehittäminen oli laajempaa kuin koskaan aikaisemmin ja uutta tutkimustietoa tuli monesta suunnasta, mutta palvelut eivät uudistuneet toivottuun suuntaan. Kriisiytymisen jatkumiseen vaikuttivat laman lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoreformit, moniongelmaisuuden hiipiminen kehittämistä hallitsevaksi viitekehykseksi, tiedon ja asiantuntijuuden eriytyminen ja etääntyminen lapsiperheiden ja palvelujen arjesta, sekä instituutioiden muistinmenetys.

Vuosituhannen vaihteesta alkaen vakiintunutta kehittämisstrategiaa luonnehditaan paradoksiksi: Vastuu palvelujen järjestämisestä oli kunnilla, mutta niiden kehittämistä hallittiin valtion normi- ja rahoitusohjauksella. Aineistosta etsittiin vaihtoehtoja omaksutulle kehittämisstrategialle. Huomio kiinnittyi hyvän lapsiperhepalvelun periaatteiden selventämiseen ja konseptikehittämiseen. Näihin viitaten tulevaa toimintaa määrittäviksi käsitteiksi ehdotetaan lapsen kehitystä aikuiseksi ja sen arjen vahvistamista.

Matti Rimpelä on vastannut Nuorten terveystapatutkimuksen ja Kouluterveyskyselyn kehittämisestä ja osallistunut Stakesin tutkimusprofessorina lukuisiin yhteistyöhankkeisiin kuntien kanssa. Aikaisemmin julkaistua: Säästöjä lapsiperheiden palveluremontilla (KAKS tutkimuksia 93/2015), Valtion lasten kehityksen tukijana (Lapsiasiavaltuutetun eduskuntakertomus 2018) Onko strategioista tullut tragedioita? Lapsiperheet ja lapset kuntien strategiatyössä (Kalevi Sorsa Säätiö 2018)