Matti Saariaho : Vaaliuurna

tarina kahdesta miehestä — taustanaan koko kansa ja yhteiskunta ongelmineen

Leivän puute oli Matti Saariahon kuuluisan palkintoromaanin »Työttömien» kipein joskaan ei ainoa ongelma. Hänen toisessa romaanissaan »Vaaliuurna» kansa täyttää aamuisin tehdassalit — työstä saa rahaa ja rahalla leipää. Tungek­sitaan tivolissa, tanssipaikoissa ja maaottelussa, marssitaan paraa­tissa ja vappukulkueessa. On valoa ja varjoa. Jokapäiväisen elämämme kuva — kuva yhteiskunnasta koteineen, kouluineen, tehtaineen, toimistoineen — on tarkka-aitaiseti aistivan havainnoijan tekemä, ja sen tarkkainkone on sanoa, että jotakin puuttuu. Tämä kaikki ei riitä ihmiselle.

»Me ollaan aina kavereita», päättelevät Teuvo ja Artturi lapsina. He ovat kuin yhteenliimautunut parivaljakko koulun pihalla ja poikain jännittävillä retkillä. — »Mä tunnen ton kaverin, se on yks Artturi», Teuvo sanoo tovereilleen tavattessaan lapsuudenystävänsä kadulla vuosia myöhemmin. Heidän tiensä sivuavat toisiaan harvoin ja satumalta. Kummallakin on oma tarinansa. Teuvosta tulee insinööri, Artturista työläisten luottamusmies. Ja molemmista tulee vaaliehdokkaita, joiden kauniit lupaukset saavat rullatuolissa istuvan invalidin pahoittelemaan sitä, että hänellä on vain yksi ääni.