Matti Sompi : Raitaveikot

Matti Sompi julkaisi 1960 vavahduttavan poikakotiromaanin »Pienet veljet». Toisessa romaanissaan hän kuvaa Sörnäisten keskusvankilan suljettua maailmaa, johon yhteiskunta on eristänyt lähes seitsemänsataa miestä. Vankilan opettajana ja sosiaalityöntekijänä kirjoittaja tuntee perinpohjaisesti tämän ympäristön, sen elämän­tavat ja asukit. Miljöökuvauksensa teos on todentuntuisen erinomainen, ja aidolta kuulostaa myös sen sumeilematon, paikoitellen karkea kielenkäyttö. Päähahmoiksi kohoavat varkaudesta tuomittu Niilo ja eräät hänen kohtalotovereistaan. Lukija saa viitteitä myös miesten menneisyydestä ja ihmissuhteista.

Matti Sompi on kirjoittanut yllättävän värik­kään, eloisan ja hauskan teoksen vankilan luohduttomasta arkilämästä, jossa ristiriidoista huolimatta vallitsee omalaatuinen toverihenki. Kirja rakentuu valtaosaltaan keskusteluista, ja suunsoitossa raitaveikot ovat lyömättömiä. Se on heidän ainoa hu­vinsa. »Mitä täällä muuten kestäisi. Mutta kun laukoo jätkien kanssa kaikkea älytöntä niin väh­ks aikaa siinä unohtaa, on niin kuin sirkuksessa kävis.» Rehvakkaan naljailun, rähinän, kepposten ja kiusaanteon lomassa tulevat sitten yksinäiset, haikeat hetket, muistot ja unelmat, joiden to­teutumiseen ei jaksa itsekään uskoa.

Ihmisiä mekin olemme. — Tämä on se sa­noma, jonka Sompi välittää raitaveikoilta »kun­non kansalaisille». Pohjimmiltaan ihmiset ovat samanlaisia sellien sisä- ja ulkopuolella. Elämä vain ei ole yhtä armelias kaikille.