Mauno Arjavirta : Tuulinen paikka

Sodasta palannut Arvo Rantalainen on puuseppälinjan oppilaana rautateiden vanuupajalla. Työ on laadultaan perin helppoa ja kaavamaista eikä tunnu lainkaan riittävän Arvolle, joka kaikessa hiljaisuudessa pyrkii rakentamaan itselleen maailmankatsomusta. Työvän aate kiinnostaa häntä - hän haluaa ikään kuin sen kautta päästä selvyyteen itsestään ja ympäristöstään. Hän pääsee toimitsijaksi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja ennen pitkää puolueitoiminta on melko laissa hänet kuohuihinsa. Arvosta tulee piirisihteeri, mutta niissä ei seuraa hänen toimintaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hän on pikemminkin aatteen kuin käytännön mies ja että hän arvostelee rohkeasti havaitsemiaan puolueen heikkouksia. Hän menee naimisiin älykkään nuoren sanomalehtinaisen kanssa, joka tajuaa paremmin kuin Arvo itse, ettei tästä idealistista ole käytännön poliitikan palvelukseen. Pian Arvolle itselleenkin käy ilmeiseksi, ettei hän voi jatkaa uraansa. Hän on saanut kylläikseen itsekkyydestä, keinottelusta ja oman edun tavoittelusta, jotka rehotavat hänen ympäristössään. Hän tekee päätöksensä: ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyskäännös.

Poliittinen ihminen astuu Mauno Arjavirran romaanissa, WSOY: n suuressa romaanikilpailussa lunastetussa teoksessa, ensimmäisiä kertoja kaunokirjallisuutemme piiriin. Työväenliikkeessä aktiivisesti toimineen tekijän osuvat havainnot sodanjälkeisen vuosien poliittisesta elämästä valottavat ajankohtaisia ja arkoja pulmia.