Mauri Sariola : Näin tekivät ritarit

»Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeitten tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.»

Näin säädetään Mannerheim-ristäjä koskevassa asetuksessa. 1. luokan ristejä jaettiin vain kaksi, marsalkka Mannerheimille ja jalkaväen kenraalilti Heinrichsille. 2. luokan ristejä jaettiin 191, neljälle kahdesti.
Millaisia olivat nämä miehet ja mikä sai heidät ylittämään tavallista mittavampiin suorituksiin? Kirjailija Mauri Sariola on käynyt tapaamassa useita ritariksi nimitettyjä heidän nykyisillä asuinpaikoillaan ja etsinyt vastauksia kysymykseen. Nämä vastaukset sekä monista heistä tehnyt elävä kuva tekevät Sariolan oloineenkin kirjan, enin 'Marskin ritareissa', nyt uudessa valikoimassa 'Näin tekivät ritarit'.

Uudessa teoksessa kolmeksikymmenätyksi Mannerheim-ristin ritarin, kenraali Airosta nuorimpaan ritarini Eero Seppäseen, kertoo kokemuksista ja tilanteista, joissa yksilöllinen kestävyys ja rohkeus muodostuivat ratkaisevaksi tekijäksi, oli sitten kysymys 'ränninpätkä' eli panssarikaulu olalla kulkevista panssarintuhotajista, huimapäisestä taitolennosta koneella, jonka laskuteline on juuttunut auki ja jonka perässä on viisi vihollishävittäjää, painotetusta taisteluhaudassa ainoana aseena kourassa oleva munakäsikranaatti, hetkestä jolloin kuollutkin ampuu, kokemuksista kaukopartioretkillä tai tapauksista, joita muistokaan ei kaunista.